Jaa, ilmassa taitaa taas olla suuren urheilujuhlan tuntua, enkä minä puhu nyt maailmanmestaruuskisoista vaan titaanien taistelusta joka riehuu tietämättömän kansan ympärillä. Ja viereisistä pöydistä tietysti annetaan hiukan vauhtia, kuten oikein onkin. Mutta tietämätön kansa on onnellisen tietämätön tästäkin raivokkaasta keskustelusta. Äskenkin tietämätöntä kansaa vaelsi tuosta ikkunani alta vastaostetut mäyräkoirat kainalossa. Juhlia on nyt jatkunut naapurissa jo perjantaista asti. Osallistujat ovat luultavasti noita peruskoulunsa päättäneitä joilla ei aivan vielä ole selvyyttä syksyn suunnitelmista. Vanhemmat ovat kai kesämökillä. Turkkarissa mainittiin juuri tänään että aika monta tuhatta nuorta Suomessa on vielä ilman opiskelupaikkaa. 

Voin hyvin kuvitella, etteivät nämä juhlivat nuoret sure kääntämättä jääviä klassikkoteoksia, eivätkä juuri mitään muutakaan, vaikka ne näyttävät aina kovin murheellisilta. Tytöillä on superlyhyet hameet ja superpienet topit ja pojat ovat juovuksissa ja kuseskelevat ympäriinsä. (Tytötkin ovat juovuksissa, mutta kykenevät silti humalatilastaan huolimatta hyysäämään poikia, etteivät nämä esim. kompastu pöksyihinsä) Olutta kuluu, meteliä syntyy, mutta iloa ei siitä oikein näytä irtoavan. 

Minun on ehkä helppo tuntea myötätuntoa ja ymmärtää tätä tietämätöntä velttoa kansaa, koska olen itse tuhlannut omaa elämääni kaikenlaiseen turhuuteen. En suinkaan ole virittänyt teräksenlujaa tahtoani ja singahtanut luodin tavoin koulutusputken läpi suoraan napakymppiin. Tiedän, että alakuloiset, saamattomat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti tarmokkaita tovereitaan. Minäkin sain lukioaikana kuulla kunniani luokan priimukselta, joka oli sitä mieltä, että pilaan koko luokan ilmapiirin koska valitan jatkuvasti enkä yhtään yritä. Luultavasti hän oli aivan oikeassakin.

Mutta niin kauan kuin muistan on suomalaisten tyhmyyttä, junttiutta, huonoa makua, tietämättömyyttä, huonoa kielitaitoa, viinapäätä ja kaikkia mahdollisia puutteita irvailtu tiedotusvälineissä ja se on minusta jokseenkin masentavaa ja demoralisoivaa. Se lietsoo toivottomuutta. Jotenkin tämä muiden ihmisten puutteiden jatkuva luetteloiminen väsyttää ja surettaa. vaikka sillä voi tietenkin olla terapeuttinen merkitys henkilöille jotka näitä suomalaisten puutteita listaavat.