maanantai, 26. syyskuu 2005
Arvokkaasti hyödytön
Tiina kirjoitti tuon itsetunto osa 2 päreen kommenteissa
vavahduttavasti siitä, miten hän haluaa olla hyödytön ja arvokas.
Jotenkin vallankumouksellinen ajatus, minusta. Tuli heti mieleen, että
arvottomimmaksi olen itseni kokenut hetkinä, jolloin olen tarjonnut
tekstiä kustantajalle. Silloin jos koska minulla ei nimittäin ole
minkäänlaista itseisarvoa. Kustantajaa ei kiinnosta, vaikka olisin
kuinka ihana ihminen. Heidän kiinnostuksensa minua kohtaan perustuu
siihen voiko käsikirjoituksestani syntyä myyntikelpoinen kirja. Se on
kolea tunne silloinkin kun vastaus on myönteinen. Olen tietenkin
iloinen myönteisestä vastausta. Olen tehnyt työtä ja se kelpaa
kustantajalle. (Sen jälkeen pitää tietenkin odottaa vielä lukijoiden
tuomiota.) En tietenkään tosissani voi odottaa, että kustantajan
pitäisi kaiken kukkuraksi vielä rakastaakin minua. Mutta sen
tajuaminen, että kirjoittajana minulla on heille pelkästään välinearvoa
aiheuttaa kylmän tuulahduksen jossain niillä main missä kuvittelen
sydämen sijaitsevan.