Esseekokoelmassaan Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta Lagercrantz toteaa etteivät kirjailijat mielellään pohdi kysymystä miksi he kirjoittavat. Joku voi sanoa kirjoittavansa kissallensa (niin, mikä ettei) ja joku tunnustaa (Beckett) ettei osaa muuta.

Minä pohdin kyllä jatkuvasti sitä miksi kirjoitan ja huomasin, että minulla vähän sama tilanne kuin Uguksella  joka toteaa, että vain kirjoittaessa ajatuksensa tuntuu saavan esille jotenkin ymmärrettävästi. Puhumalla se on jotenkin vaikeampaa. Minulla on aina ollut sama kokemus. Puhuessa tunnen jääväni lasikellon alle. Ihmiset liikkuvat ulkopuolella enkä saa viestiäni millään perille. Kirjoittaessa tätä tunnetta ei tule.

Lagercrantz toteaa, että kirjoittaminen on tietyillä ihmisillä myötäsyntyinen tarve niin kuin on olemassa tilanteita jolloin kirjoittaminen on välttämätöntä. Itse ajattelen, että minulle kirjoittaminen on tosiaankin ollut aivan välttämätöntä. Olen tavallaan tehnyt sitä jo ennen kuin olen edes osannut kirjoittaa.  Opin jo  pienenä lapsena kertomaan tarinoita itselleni ja minusta tuntuu että ilman sitä taitoa minulle olisi voinut käydä jotenkin huonosti. Eräänä päivänä minä ihan sattumalta keksin, että voisin kertoa niitä tarinoita myös muille. 

Lagercrantz kertoo naisesta, jonka kanssa hän oli pitkään tiiviissä kirjeenvaihdossa. Nainen oli opettaja ja kirjoitteli kirjeitä välitunneilla ja öisin. Hänellä oli aina käsilaukussa kirjepaperia, kirjekuoria, postimerkkejä ja täytekynä. Matkustaessaan hän otti aina ensimmäiseksi selville missä oli posti. "Hän oli kirjeenkirjoittamisen papitar, ja osa hänen minäänsä oli aina matkalla postisäkeissä ja postilaatikoissa. " Minusta se tuntui jotenkin tutulta. Minustakin tuntuu, että osa minua on jatkuvasti matkalla  täällä netissä ja toisaalta tietenkin myös kirjoissani. Jos siihen aikaan olisi ollut internet, Lagercrantzin naisystäväkin olisi ehkä viettänyt aikaa keskustelupalstoilla, tai ehkä hänellä olisi ollut oma blogi.

Lagercrantz sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että ilmaisuvietillä on parantava voima. Olen samaa mieltä.Jotkut kantavat huolta nettiriippuvuudestaan. Minä en oikeastaan välitä siitä, vaikka addikti olenkin.