Tässä yhtenä päivänä kävi niin, että löysin kenkälaatikkoon säilömieni nimeämättömien levykkeiden joukosta keskeneräisen käsikirjoituksen, jota en tunnistanut omakseni. Luin sitä monta sivua käsittämättä lainkaan mihin se liittyi. Vähitellen tajusin, että siinä oli keskenjäänyt kässäri, jota kirjoitin samaan aikaan kuin ekaa Sisu Tähtistä, mutta kässäri ei ehtinyt Wsoyn:n kilpailuun. Tuli merkillinen olo. Kuin olisin hetkeksi päässyt sisään rinnakkaiseen todellisuuteen, jonka olin siihen asti vain aavistanut. Aloin miettiä mitä oikeastaan muistan siitä ajasta jolloin kirjoitin tuon käsikirjoituksen. En muistanut oikeastaan juuri mitään. Joten eikö ole aika merkillistä, että minulla kuitenkin on jonkinlainen varmuus siitä, että elämäni oli olennaisilta osiltaan silloin aika samanlaista kuin nytkin. Vaikka ihan hyvin voisi olla, että olen unohtanut muitakin yhtä olennaisia asioita. Että olen oikeastaan unohtanut kaiken tärkeän ja se mitä mieleeni on tallentunut, onkin täysin tyhjänpäiväistä.