Olen lueskellut Markku Ojasen Onnen etsijöitä ja havahduin taas ajatukseen, että minuutta siinä mielessä kuin sen käsitämme ei ole aina ollut olemassa. Että minuuden märehtiminen liittyy muutoksessa olevaan yhteiskuntaan. Sellaisenkin käsitteen kuin "identiteetti" historia on tuskin viisikymmentä vuotta. Ennen ihmiset pärjäsivät ilman identiteettiä eivätkä kärsimykset olleet samalla tavalla henkilökohtaisia ongelmia kuin nykyään. Jos kävi huonosti, se johtui kohtalosta tai Jumalan sallimuksesta. Olemme oppineet erinomaisiksi oman minän märehtijöiksi, mutta mitä onnellisuuteen tulee, siitä taidosta on vain haittaa. Mutta kuten Ojanen sanoo, pohtiminen on hinta joka täytyy maksaa tietoisuudesta ja minuuden tunnistamisesta. Minua houkuttaisi kuvitella itseäni kollektiivisena olentona, jolle on luonnollista alistaa henkilökohtainen elämä kollektiivin palvelukseen. Itsemurhaiskujen tekijöiden psykologiaa on ehkä mahdollista ymmärtää juuri tästä kollektiivisen ihmisen psykologiasta käsin.