Täti eli keittiössä. Sängynpeittona oli ruskea vahakangas. Poika yski peräkamarissa. "Sillä meni hermot vähän ennen kuin valmistui lääkäriksi. Hänestä olisi tullut pätevä psykiatri", täti selitti. Me asuimme tädin yläkerrassa. Huone, keittiö ja vessa. Ei suihkua. Yöllä alakerrassa soi saksalainen marssimusiikki ja tupakansavua huokui ilmanvaihtoräppänistä. Yhtenä yönä heräsin kun poika seisoi sängyn vieressä ja kysyi onko Riitta täällä. Riitta oli koira, se oli hankittu että pojalla olisi ohjelmaa. Parin viikon välein poika meni hakemaan piikkiä. Hänellä oli popliinitakki ja hattu ja hän nosteli jalkoja kuin olisi astunut esteiden yli. Piikin jälkeen hän nukkui ja minä vein koiran kävelylle. Täti ei voinut, koska tädillä heitti päästä. Poika poltti ketjussa. Tupakantuhkat kerättiin ämpäreihin, niitä oli alakerrassa monta. "On se kamala kun ihmiseltä menee sillä tavalla hermot, niin hyvä poika olisi muuten", täti sanoi.