Olin eilen Helsingissä markkinoimassa kirjaani. Huomasin, että kirjastonhoitajat ja kirjakauppiaat ovat pääkaupunkiseudulla yhtä arkisen ujoa väkeä kuin muuallakin Suomessa. Olin kuvitellut, että Helsingissä oltaisiin jotenkin kyynisiä ja virtaviivaisia. Tykitin täydeltä laidalta kun kerran ääneen pääsin."Rakkausromaanit ovat rakkauden penkkiurheilua." Eräs mies voitti arpajaisissa kirjani ja hän oli tukehtua nauruun, siis aivan kirjaimellisesti. Häntä ei kuulemma ollut arpaonni koskaan elämässä suosinut ja nyt häntä lyötiin rakkausromaanilla päähän. Kysyin aikoiko hän lukea kirjan. Hän vain nikotteli vastaukseksi. Sanoin, että hänen sietäisi nyt olla onnellinen ja ylpeä, kun kerrankin oli onni näin näyttävästi potkaissut. Hän poistui esittelemään kirjaani hekottelevalle miesporukalle. Kyllähän sen kirjan on tarkoituskin olla vitsikäs, mutta en ollut tajunnut sitä noin hauskaksi.