Minulla oli isoäiti. Tuli sormille jos häntä yritti kutsua mummuksi. Häntä kutsuttiin tohtorinna Elliläksi. Joskus tohtorinna oli ollut seurapiirien juhlittu kaunotar, mutta aviomies kuoli ennen aikojaan eikä silloin tunnettu   perhe-eläkettä. Hienon lukaalinsa tohtorinna oli pilkkonut vuokra-asunnoiksi. Hän asusteli pienessä kaksiossa  yhdessä kristallikruununsa, Emil Danielsonin tohtorinnasta maalaaman muotokuvan ja Steinway pianon kanssa. Tohtorinna vastasi minun ja veljeni varhaiskasvatuksesta. Opin kulkemaan kirjapino pään päällä ja laulamaan  pianon säestyksellä kansanlauluja. Hän myös opetti minut käyttämään d-kirjainta siltä varalta että perheeni sosiaalinen notkahdus joskus korjaantuisi ja tarvitsisin porvariston hillityä charmia.  Isäni oli 20- luvulla onnistunut jäämään auton alle ja hankkimaan päävamman, joka haittasi koulusivistyksen hankkimista. Onneksi toisesta pojasta tuli pankinjohtaja. Jouluksi tohtorinna Ellilä lahjoitti pojilleen pyjamat. Isäni sai flanellipyjaman, pankinjohtajaveli silkkisen.