Onkohan tämä kirkkoaihe nyt trendikäs. Aku Louhimies ohjaa kohuelokuvaa joka sijoittuu kirkkoon ja Turun Sanomissa Kimmo Rantanen pohtii suhdettaan luterilaiseen kirkkoon. Tähän asti suhdettaan kirkkoon ovat pohtineet vain ne, joille kirkko on rakas instituutio. Muut ovat lähinnä perustelleet miksi heillä ei ole suhdetta kirkkoon vaikka kenties laiskuuttaan ja saamattomuuttaan ovatkin edelleen jäseniä. Rantanen kiinnittää huomion samaan asiaan, joka itseäni on vaivannut. Kirkko puhuu armosta, mutta on hyvin armoton jäseniään kohtaan. Nyt ovat tulilinjalla seksuaaliset vähemmistöt ja epätyypilliset perheet saavat tuntea olevansa huonoja kasvattajia. Joskus aikaisemmin saivat köyhät kyytiä. Suomessa puhutaan kansankirkosta, mutta kansa ei koe kirkkoa omakseen. Kansa oikeastaan vähän kavahtaa kirkkoa, vaikka haluaakin pappien siunaavan avioliittonsa ja vainajansa. Kirkon siunausta halutaan luultavasti siksi, että suurissa murroskohdissa on mukava turvautua ammattilaiseen. Hautajaiset ovat ainakin aikamoinen koettelemus surevalle amatöörille.