Nuorisokirjailijat ovat perustaneet yhteisblogin Grafomania. Kovin grafomaanisilta he eivät vaikuta, sillä päivityksestä on yli viikko. Heillä on elämää, joten miksipä sitä olisi huutavan äänenä internetin erämaassa. Toiset ovat kiireisiä, mutta minä voin ottaa päiväunet. Puhelimeni soi vain harvoin ja siellä on yleensä äitini joka on muistanut jotain olennaista. Kiireettömyys johtuu omista valinnoistani, mutta joskus se tuntuu samalta kuin tarpeettomuus. Kaikki joita tarvitaan ovat kiireisiä. Tarpeellisten ihmisten puhelimet soivat, heidän sähköpostinsa täyttyy viesteistä, mutta minä vain päivitän blogiani. Niin niin, tiedän. Tuolla ulkona on maailma johon voisi osallistua, mutta juuri siksi minusta tuli kirjailija etten osaa. Tänään on kuitenkin pakko mennä messuille.