Minun piti oikeastaan kirjoittaa kahden tytön ystävyydestä. Toinen tyttö on puhelias ja iloinen, toinen hiljainen yrmy, mutta jotenkin heistä tulee ystäviä. Sitten tapahtuu jotain. Niin, mitä oikeastaan? Tänään tarinaan ilmestyi kolmaskin tyttö. Hän syö kuin kipeä kissa ja painaa 150 kiloa. Mietin mistä hän oikein siihen tupsahti. Aloin miettiä millä tavalla lihavuutta ja erityisesti lihavia tyttöjä on mahdettu kuvata kirjallisuudessa. Ja millä tavalla heistä on mahdollista kirjoittaa. Nyt minusta tuntuu kuin olisin saanut uuden kämppäkaverin. Hän näyttää istuvan tuossa sohvalla, hän on osittain varjossa. Näen hänen kasvonsa, mutta silmien kohdalla näkyy vain tummat painanteet. Tai ehkä siellä välillä liikahtaa jokin. Ehkä katse. Hänellä on sirot sormet jotka vapisevat vähän kun hän pyörittää sormessa luokkasormusta. Minusta tuntuu kuin hän odottaisi minulta jotain. Kunpa en pettäisi hänen odotuksiaan.