Eräs tuttavani muisteli kerran, miten hän nuorena, eräälle maaseutupaikkakunnalle vastikään muuttaneena lääkärin rouvana päätti käydä esittäytymässä uusille naapureilleen. Hän leipoi muutaman kakun jonka vei tuliaisiksi aina kulloiseenkin kyläpaikkaan. Emäntä keitti kahvit ja puhuttiin mukavia. Kohtaaminen on miellyttävä. Tuttavani suhtautui optimistisesti tulevaisuuteensa kyseisellä paikkakunnalla. Kunnes hän sattumoisin kuuli paikkakuntalaisten puhuvan hänestä, että siinäpä on utelias ihminen. Kävi heti nuuskimassa läpi naapureitten koditkin. 

Minullakin on ollut elämässä tilanteita joissa se mitä olen sanonut tai tehnyt on ymmärretty jotenkin toisinpäin kuin olen tarkoittanut. Ja selittäminen ei yleensä auta mitään. Sen sijaan että voisin häivyttää väärinymmärryksiä, luon vain lisää epäsopua ja mielipahaa. Mikä tämä ilmiö oikein on? Netissähän näitä soppia syntyy jatkuvasti, mutta ne eivät ikävä kyllä ole vieraita todellisessa elämässäkään. Muistan kyllä eräitäkin kohtalokkaita kahvipöytäkeskusteluja niiltä ajoilta kun olin vielä mukana normaalissa työelämässä ja jouduin tulemaan toimeen erilaisten työkaverien kanssa.  Joidenkin kanssa oli helppo tulla toimeen, joidenkin kanssa tuli toimeen kun oppi hiukan varomaan sanojaan ja sitten oli yleensä aina joku, joka oli päättänyt tulkita kaiken sanomani negatiivisesti. Jos sanoin "kiitos" hän tulkitsi senkin piruiluksi.

Entä mistä on kysymys Parnassonkin raportoimassa Kirjailijaliiton puheenjohtajavaaliin liittyvässä kiistassa jonka kuvittelin jo haudatuksi, varsinkin kun jäsenkirjeen mukana tuli selvitystyöryhmän raportti jossa kerrottiin että kaikkia on kuultu ja väärinkäsitykset on oiottu.  Torsti Lehtinen ja kannattajansa tuskin lukevat blogiani, mutta mikäli tänne joku sattuu eksymään, niin kaino pyyntö. Kirjailijaliitolla on käytössä jäsenkunnan oma keskustelupalsta. Minusta olisi erinomaisen mielenkiintoista jos Lehtinen ja kumppanit esittelisivät siellä näkemyksiään, niin tällainen sosiaalirajoitteinen sisäpiirien ulkopuolelle jäänyt liiton jäsenkin voisi pysyä hiukan perillä siitä mitä on meneillään. Levolahan aina joskus onkin keskustelupalstalla esitellyt näkemyksiään, mutta Lehtinen ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Onko foorumi kenties väärä? Kirjailijaliiton palstaa kun voi lukea ja kommentoida kuka tahansa liiton jäsen, se on sillä tavalla demokraattinen väline.