Eräs tuttavani muisteli kerran, miten hän nuorena, eräälle
maaseutupaikkakunnalle vastikään muuttaneena lääkärin rouvana päätti
käydä esittäytymässä uusille naapureilleen. Hän leipoi muutaman kakun
jonka vei tuliaisiksi aina kulloiseenkin kyläpaikkaan. Emäntä keitti
kahvit ja puhuttiin mukavia. Kohtaaminen on miellyttävä. Tuttavani
suhtautui optimistisesti tulevaisuuteensa kyseisellä paikkakunnalla.
Kunnes hän sattumoisin kuuli paikkakuntalaisten puhuvan hänestä, että
siinäpä on utelias ihminen. Kävi heti nuuskimassa läpi naapureitten
koditkin.
Minullakin on ollut elämässä tilanteita joissa se mitä olen sanonut tai
tehnyt on ymmärretty jotenkin toisinpäin kuin olen tarkoittanut. Ja
selittäminen ei yleensä auta mitään. Sen sijaan että voisin häivyttää
väärinymmärryksiä, luon vain lisää epäsopua ja mielipahaa. Mikä tämä
ilmiö oikein on? Netissähän näitä soppia syntyy jatkuvasti, mutta ne
eivät ikävä kyllä ole vieraita todellisessa elämässäkään. Muistan kyllä
eräitäkin kohtalokkaita kahvipöytäkeskusteluja niiltä ajoilta kun olin
vielä mukana normaalissa työelämässä ja jouduin tulemaan toimeen
erilaisten työkaverien kanssa. Joidenkin kanssa oli helppo tulla
toimeen, joidenkin kanssa tuli toimeen kun oppi hiukan varomaan
sanojaan ja sitten oli yleensä aina joku, joka oli päättänyt tulkita
kaiken sanomani negatiivisesti. Jos sanoin "kiitos" hän tulkitsi senkin
piruiluksi.
Entä mistä on kysymys Parnassonkin
raportoimassa Kirjailijaliiton puheenjohtajavaaliin liittyvässä
kiistassa jonka kuvittelin jo haudatuksi, varsinkin kun jäsenkirjeen
mukana tuli selvitystyöryhmän raportti jossa kerrottiin että kaikkia on
kuultu ja väärinkäsitykset on oiottu. Torsti Lehtinen ja
kannattajansa tuskin lukevat blogiani, mutta mikäli tänne joku sattuu
eksymään, niin kaino pyyntö. Kirjailijaliitolla on käytössä jäsenkunnan
oma keskustelupalsta. Minusta olisi erinomaisen mielenkiintoista jos
Lehtinen ja kumppanit esittelisivät siellä näkemyksiään, niin tällainen
sosiaalirajoitteinen sisäpiirien ulkopuolelle jäänyt liiton jäsenkin
voisi pysyä hiukan perillä siitä mitä on meneillään. Levolahan aina
joskus onkin keskustelupalstalla esitellyt näkemyksiään, mutta Lehtinen
ja kumppanit loistavat poissaolollaan. Onko foorumi kenties väärä?
Kirjailijaliiton palstaa kun voi lukea ja kommentoida kuka tahansa
liiton jäsen, se on sillä tavalla demokraattinen väline.
maanantai, 28. marraskuu 2005