Keski-ikäisille naisille kannattaa kyllä järjestää kulttuuriohjelmaa
koska he ovat niin kiitollinen yleisö. Ensin solakka nuori mies
esitteli kuumien juomasekoitusten uusia trendejä. Hän leikkasi
samppanjapullon sapelilla poikki ja heitteli palavaa votkaa mukista
toiseen, no siis olihan se näyttävää ja naiset olivat hurmioituneita.
"Mulla ei ole koskaan ollut näin upeaa yleisöä" mies hehkutti ja sai
roimat aplodit. Miten se voi olla jollekin noin helppoa. "Minä voin
sitten tulla teille ihan kahden kesken opettamaan näiden drinkkien
valmistamista," mies sanoi. Ja yleisö kihersi. No, olihan se varmaan
katsomisen arvoista. Minä en osaisi heitellä palavaa votkaa mukista
toiseen.
Illan päätähti oli Heli Laaksonen. Olen muistavinani ettei häntä
aikoinaan huolittu Reviiriin, harrastajakirjoittajien antologiaan,
koska murrerunot nyt vain eivät toimi eikä niillä ole kysyntää. Olen
aina joskus miettinyt miltä Reviirin toimittajista tuntuu seurata
Laaksosen voittokulkua, hehän kuitenkin omalla toiminnallaan
vaikeuttivat Laaksosen uran alkua. Ehkä he eivät pahemmin mieti sitä,
tekevälle kun sattuu aina kaikenlaista. Aina joskus kuitenkin mietin
kuinka monen vastaavan kirjoittajan ura on vuosien varrella tosiaankin
tyssännyt siihen, etteivät he ole tulleet ymmärretyksi tarjotessaan
hengentuotteitaan julkaistavaksi. Mehän yleensä saamme kuulla vain
niistä jotka lopulta kuitenkin onnistuvat. Ja tietenkin mietin
myös sitä, kuinka monta sellaista kirjaa julkaistaan joita ei
oikeastaan olisi kannattanut julkaista. Joiden tilalla olisi
kannattanut julkaista joku toinen käsikirjoitus. Entäpä jos minun
kirjani ovatkin vieneet tilan joltakin toiselta?
Turkulainen pienkustantaja näki kuitenkin Laaksosen potentiaalin ja hän
on nyt tehnyt murteesta elämäntyön. Olen kyllä tykännyt Heli Laaksosen
runoista. Niiden huumori on hiukan absurdia ja aina humaania. Pidän
erityisesti runoista joissa esineitä personoidaan ja siirrytään
fantasian puolelle. Ovi lähtee omille teilleen tai sänky on masentunut.
Tai baarista lähtiessä on päädytty metsän viereen makaamaan.
Laaksosesta on oikeastaan kehittynyt stand up koomikko. Hän kertoilee
runoihin liittyviä huvittavia sattumuksia ja taustatietoja ja lukee
väliin muutamia runoja. Minulla oli naisten illassa vähän samanlainen
olo kuin kerran joutuessani epähuomiossa katsomaan Uuno Turhapuroa.
Siis onnistuin jotenkin ostamaan lipun väärään saliin. Ympärilläni oli
iso joukko ihmisiä joilla oli valtavan hauskaa ja minua ei huvittanut
lainkaan samassa määrin. Periaatteessa ymmärsin että tämä oli huumoria
ja Loiri taitava näyttelijä, mutta se mikä riemastutti toisia niin
valtavasti, ei avautunut minulle. Naisten illassa yleisö viihtyi hyvin.
Kaikki ympärilläni huokailivat että lisää tämmöistä tosi hauskaa. Oli
niin ihanaa kun sai kerrankin nauraa. Ja minä kaipasin vain kotiin
nukkumaan.
torstai, 17. marraskuu 2005