Miten voi erottaa toisistaan kateuden ja epäoikeudenmukaisen kohtelun aiheuttaman mielipahan? Mm. tätä Tastula ja filosofi Marja-Riitta Ollilla pohtivat eilen Punaisessa langassa. Olen ihmetellyt samaa, enkä omalla kohdallani ole läheskään aina selvillä siitä kummasta on kysymys kun esimerkiksi ärsyynnyn FJ-palkintoraadin ehdokasasettelujen kriteereistä. Nythän virkut fantasiaharrastajat ovat nostattaneet fantasian poisrajaamisesta kansanliikkeen, mutta nöyrät heppa-ja muut sarjakirjailijat eivät inahdakaan, koska on maailman sivun ollut tiedossa etteivät korkeakirjalliset raadit kiinnostu sarjakirjoista. Ne eivät innostu sarjakirjoista siitäkään huolimatta että lapsilukijoiden kannalta sarjakirjat toimivat sisäänheittäjinä kirjallisuuden maailmaan. Jonkun toisen mielestä juuri sarjakirjat voisivat olla ensiarvoisen tärkeitä koska niiden avulla lapset oppivat etsimään huvitusta ja mielenvirkistystä myös kirjoista, ei pelkistä tietokonepeleistä tai nettisurffailuista. Ollilalla oli kateudesta sellainen kanta, että jos naapurini voittaa lotossa viisi miljoonaa euroa ja minua harmittaa se, niin silloin minä olen kateellinen. Mutta jos naapurini, jolla on samanlainen koulutus ja työkokemus ja työ kuin minulla ansaitsee esim. viisi tai kymmenen kertaa enemmän kuin minä, ja pahoitan siitä mieleni, niin ehkä kysymys ei olekaan kateudesta vaan epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamasta mielipahasta. Mutta onko meillä nykysuomessa oikeus ilmaista epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa mielipahaa?

Ollilla antoi myös ohjeen kuinka tulla onnelliseksi. Jos haluaa tulla onnelliseksi, kannattaa lopettaa itsensä vertaaminen muihin. Tämä on kyllä niin totta. Jos taas ei millään pysty lopettamaan itsensä vertaamista muihin kannattaa verrata itseään niihin joilla menee vielä huonommin.