16672.jpg

On oikeastaan aika merkillistä, että touhuamisesta on tullut niin vahva länsimais-kristillinen hyve, varsinkin kun ajattelee miten lämpimästi Jeesus puhui huolettomuudesta. Katsokaa taivaan lintuja. Onko kukaan meistä voinut murehtimalla lisätä elämäänsä kyynäränkään vertaa? Mutta me emme ole muutenkaan välittäneet ottaa todesta uskontomme perustajan sanoja ja ajatuksia.

Pyhän huolettomuuden armolahja tuli mieleen kun huomasin, ettei oikeastaan olekaan niin helppo erottaa toisistaan laiskuutta ja masennusta. Kun on alavireinen, asioita jää tekemättä ja kun asioita jää tekemättä, on sen vuoksi alavireinen. Sitä tuntee itsensä huonoksi koska koti on sekaisin ja itse on vanha törkymöykky tässä virtaviivaisuutta ja menevyyttä arvostavassa maailmassa. Hyvinvoiva ja onnellinen ihminen on touhukas. Hän harrastaa. Tapaa ihmisiä.Touhuavan ihmisen ihanne on niin syvään iskostunut, että on  vaikea laiskotella hyvällä omallatunnolla. Se että vain oleilee ja kuluttaa aikaa, ei oikein kuulu meidän kulttuurimme eikä ole hyväksyttävää.

Ilmeisesti siinä on tosiaan tapahtunut jokin ymmärrysvirhe kun kristillinen pääpahe acedia käännettiin hengelliseksi tai henkiseksi laiskuudeksi, vaikka kysymys on oikeastaan välinpitämättömyydestä, kuten nimimerkki Petra huomasi Risto Niemi-Pynttärin acediaa koskevan pohdiskelun kommenttiosastossa. Käännösvirheen vuoksi olemme alkaneet vihata laiskuutta, vaikka meidän pitäisi vihata välinpitämättömyyttä, haluttomuutta. Oikeastaan meidän pitäisi nähdä alituinen touhuaminen acediana, välinpitämättömyytenä, henkisenä laiskuutena, koska touhuamalla ihminen pitää ajatuksensa pois asioista joiden äärelle pysähtyminen voisi muuttaa häntä.

Mutta miten voisi lopettaa touhuamisen ja oppia pyhää huolettomuutta? Murehtimista ei voi lopettaa millään päätöksellä. Jaakko Heinimäki sanoo kirjassaan Seitsemän syntiä että kukaan ei voi olla murehtimatta rangaistuksen pelosta eikä palkkion toivossa. Murehtimisen loppuminen vaatii kosketusta sellaiseen olemiseen, joka mahdollistaa huolettomuuden.

Minä yritän etsiä kosketusta sellaiseen olemiseen joka mahdollistaisi huolettomuuden, koska olen tosiaan kyllästynyt murehtimaan kaikenlaista, mille en kuitenkaan voi mitään.