Viime yönä näin unta, että tuossa pihalla oli käärme. Ennen kuin oikein
kunnolla tajusinkaan, se pyrähti lentoon ja kukkui kuin käki. Niin että
minulla on selvästi kevättä rinnoissa näin vuoden pimeimpään aikaan.
Harmi etten voi kunnolla osallistua Kirogurun meemiin (via Sanat),
koska minulla ei ole kameraa ja vaikka olisikin, en osaisi käyttää
sitä. Mutta tuon tietokoneeni takaa avautuu joka tapauksessa näkymä
kylpyhuoneen ovelle ja koska ovi on auki näen
pyykinkuivaustelineen jossa on edelleenkin kuivumassa viikonloppuna
pestyjä vaatteita. Ovat varmaan aika kuivia jo. Ja pyykkitelineen takaa
häämöttää saunan ovi ja tervalepästä tehtyä seinää. Jos käännän silmiä
hiukan oikealle, näen rappukäytävämme ja tulen tietoiseksi siitä ettei
rapuissamme edelleenkään ole kaiteita, vaikka puuseppämme, se ketku,
lupasi ne viimeistään jouluksi. Portaat valmistuivatkin sopivasti viime
jouluksi. Silloin hänellä oli hiukan kiire ja hän lupasi tehdä kaiteet
myöhemmin ja nyt on siis todellakin vuosi kulunut. Minä olen
ehdottanut, että teetetään ne kaiteet muualla eikä makseta äijälle
rapuista mitään, mutta en tiedä voiko niin tehdä. Meillä on mieheni
kanssa nyt tämä kummallinen dilemma. Se puuseppä on vedättänyt meitä
vuoden päivät ja nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä polttaa päreitä. Se
olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin, ehkä joskus tämän vuoden tammi,
helmikuussa. Nyt ei oikein voi tehdä muuta kuin ihmetellä vain, että
kaikenlaisia hyypiöitä sitä maailmassa onkin ja me taidamme itsekin
olla sieltä pahimmasta päästä.
keskiviikko, 21. joulukuu 2005