Viime yönä näin unta, että tuossa pihalla oli käärme. Ennen kuin oikein kunnolla tajusinkaan, se pyrähti lentoon ja kukkui kuin käki. Niin että minulla on selvästi kevättä rinnoissa näin vuoden pimeimpään aikaan.

Harmi etten voi kunnolla osallistua Kirogurun meemiin (via Sanat), koska minulla ei ole kameraa ja vaikka olisikin, en osaisi käyttää sitä. Mutta tuon tietokoneeni takaa avautuu joka tapauksessa näkymä kylpyhuoneen ovelle ja koska ovi on auki  näen pyykinkuivaustelineen jossa on edelleenkin kuivumassa viikonloppuna pestyjä vaatteita. Ovat varmaan aika kuivia jo. Ja pyykkitelineen takaa häämöttää saunan ovi ja tervalepästä tehtyä seinää. Jos käännän silmiä hiukan oikealle, näen rappukäytävämme ja tulen tietoiseksi siitä ettei rapuissamme edelleenkään ole kaiteita, vaikka puuseppämme, se ketku, lupasi ne viimeistään jouluksi. Portaat valmistuivatkin sopivasti viime jouluksi. Silloin hänellä oli hiukan kiire ja hän lupasi tehdä kaiteet myöhemmin ja nyt on siis todellakin vuosi kulunut. Minä olen ehdottanut, että teetetään ne kaiteet muualla eikä makseta äijälle rapuista mitään, mutta en tiedä voiko niin tehdä. Meillä on mieheni kanssa nyt tämä kummallinen dilemma. Se puuseppä on vedättänyt meitä vuoden päivät ja nyt tuntuu jo liian myöhäiseltä polttaa päreitä. Se olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin, ehkä joskus tämän vuoden tammi, helmikuussa. Nyt ei oikein voi tehdä muuta kuin ihmetellä vain, että kaikenlaisia hyypiöitä sitä maailmassa onkin ja me taidamme itsekin olla sieltä pahimmasta päästä.