Onkohan Narnia nyt nouseva trendi joka haastaa Potterit? Demin kirjallisuuspalstalla
vähän joka toinen demittäjä tuntuu saaneen joululahjaksi Narnian
tarinat. Ensimmäinen reaktio tällaiseen buumiin on lievä masennus.
Miten markkinointi voi olla niin tehokasta että kaikille sopivan
ikäisille pistetään pakettiin Narniaa? No muutama vuosi tässä onkin
jauhettu pelkkää Potteria ja TSH:ta. Siis vaikka tässä ei nyt mitenkään
haluaisi äityä erityisesti kritisoimaan markkinataloutta ja muuta
sellaista, niin mikä ihmeen voima se on, että kirjamyynnin täytyy
keskittyä näin voimakkaasti. Onko se ihan välttämätöntä? Mutta tietysti
asialla on toinenkin puolensa, joka tuli esiin tuon edellisen
postauksen muumikeskustelussa. Muumeista tuli supersuosittuja kun
niistä tehtiin televisiosarja. Aikaisemmin muumit olivat aika
pienen porukan ilo ja puhuttelivat ehkä enemmän aikuisia kuin lapsia.
Muumi-animaatioiden kautta muumikirjat ovat saaneet lisää lukijoita ja
ehkä sitä kautta murusia on tipahtanut myös muillekin kirjailijoille,
toisin sanoen heidänkin marginaaliset opuksensa ovat saattaneet löytää
lukijoita. Voisi siis toiveikkaasti ajatella, että tällaiset
markkinointikoneistojen riemujuhlateokset toimivat ikään kuin
sisäänheittäjinä kirjallisuuden maailmaan. En tiedä toimiiko se niin.
Toivottavasti. Joten minun pitäisi ehkä olla vain ihan tyytyväinen kun
näen Narniaa esittelevien myyntipöytien takana jossain perähyllyn
tomuisessa nurkassa oman kirjani kainosti odottamassa lukijaa.
Vielä Velhosta ja leijonasta: Eilinen elokuva jätti oikeastaan aika
ikävän olon koko täksi päiväksi. Kristittyjen pääsiäistarinassa on
tietenkin aina korostettu uhrin viattomuutta, mutta ehkä ihminen ei voi
koskaan tuntua yhtä viattomalta kuin eläin, siksi leijonan kiduttaminen
ja murhaaminen tuntui uskomattoman raskaalta katsoa. Jotenkin tämä
kristinuskon perustarina kolahti minuun nyt aika voimakkaasti. Että
uskonnon ytimessa on näin barbaarinen tarina. Masentaa.
tiistai, 27. joulukuu 2005