Scilla kirjoitti siitä miten lasten omaehtoinen touhuilu ja pihaleikit ovat vähentyneet ja niiden tilalle on tullut harrastaminen. Jo alle kouluikäisiä kuljetetaan erilaisissa tavoitteellisissa harrastuksissa. Pari päivää sitten Dr.Philin ohjelmassa kymmenvuotias migreenipotilas valitti, että harrastukset käyvät voimille, mutta ne ovat tärkeitä koska auttavat pääsemään hyviin oppilaitoksiin opiskelemaan. Ja samaan syssyyn julkistettiin Turun yliopiston STRIP-baby tutkimuksen osatulos joka hätkähdyttävästi kertoo, että 85 % tytöistä on alle kuusivuotiaina tyytymättömiä ulkonäköönsä ja pojistakin 70 % oli tyytymättömiä itseensä. Siis haloo, alle kuusivuotiaina suomalaiset lapset ymmärtävät jo inhota itseään ja tuntevat etteivät täytä mittoja tai täyttävät ne liikaakin.

Siis millaisessa maailmassa me elämme? Onko tämä ihan välttämätöntä? Mutta muistan kyllä miten itsekin olin alle kuusivuotiaana jo ahdistunut siitä että painoin liikaa. Ja se tapahtui siis kuusikymmentäluvun alkupuoliskolla. Muistan miten lastentarhassa järjestettiin punnitus ja mittaus ja puhalsin kaikki ilmat ulos keuhkoista koska kuvittelin muuttuvani siten hiukan kevyemmäksi. Punnitus kesti jonkin aikaa ja olin pyörtyä seistessäni vaa'alla hengittämättä. En muista että lastentarhan tädit olisivat mitenkään tyrmistyneinä toistelleet lukemiani, mutta jostain muualta olin jo oppinut että painan liikaa. Minulla olikin aina sellainen olo, että olen mammutti ja katsellessani nyt aikuisena omia lapsuuskuviani ei voi kuin ihmetellä, sillä näytän kuvissa varsin terveeltä ja energiseltä. Mutta ympärilläni olevat aikuiset olivat jatkuvasti huolissaan painostani ja tulevasta sokeritaudistani. Muistan miten ahdistuneena etsin itsestäni sokeritaudin merkkejä ja tunsin syyllisyyttä jokaisesta karkista. Koko lapsuuteni elin siinä käsityksessä että minä päivänä tahansa saan sokeritaudin. Nyt lähentelen jo viittäkymmentä eikä minulla vieläkään ole sokeritautia, mutta ehkä se nyt viimeistään huomenna iskee.

Olen onnellinen ettei minulla ole lapsia. Olisi helvetillistä tajuta, että oma lapsi olisi suurin piirtein siitä lähtien kun on jotain alkanut tästä maailmasta ja itsestään tajuta, ollut tyytymätön itseensä ja siihen miltä näyttää.