Hyvyyden maailmassa minua innosti eniten se yksinkertainen ja luonnollinen tapa jolla Ojanen ratkaisee ikuiselta tuntuneen ongelman siitä mikä maailmassa on ensisijaista, henki vai aine. Tässähän on nyt jo aika pitkään ajateltu materialistisesti, että aine on ensisijaista. Jumala ei luonut maailmaa, vaan elämä oli vedessä lilluvaa levää kunnes mönki kuivalle maalle, alkoi kehittyä yhä monimutkaisemmiksi elämänmuodoiksi ja sitten jossain ihmeellisessä vaiheessa aineeseen emergoitui henki. Kukaan ei oikein tiedä miten se henki aineeseen emergoitui, jonkinlainen sattuma se varmaankin oli. Henki on inhimillinen ominaisuus, sidoksissa ruumiseen ja katoaa hänen kuollessaan. Materialistien vastakappaleina on   tietysti ollut se porukka, joka ajattelee että henki on ensisijainen. Tämän tarinanhan tuntevat kaikki jotka ovat osallistuneet tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.