Olen miettinyt itsekuria. Että mitä se oikein tarkoittaa? Onko se vain sana, joka on keksitty, jotta voitaisiin kiusata ja nöyryyttää ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta osaa tai halua käyttäytyä niin kuin heidän pitäisi.

Jos ajattelen tätä työtäni, niin voisin lyödä rintoihini ja julistaa että minulla on hyvä itsekuri.  Viime vuoden aikana olen tuottanut n. 700 liuskaa kioskikirjallisuutta, yhden nuortenkirjan joka tullee ulos syksyllä, kaksi näytelmää jotka eivät ole vielä päätyneet minnekään esitettäväksi ja kaksi muuta käsikirjoitusta jotka ovat edelleen kesken. Sen lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia. Olenko minä siis ollut ahkera? Mutta mitäpä muutakaan minä tekisin? Voisin tietysti mennä pubiin ryystämään olutta. Kiiltomadossa minua kehotettiinkin tekemään niin sen sijaan että tuhoan metsiä, maailmamme keuhkoja omalla kirjallisella saasteellani. Joskus minä kävelen lähipubin ohi ja katselen kun kulahtaneet ihmiset pörisevät siellä keskenään. Nuorempana tuli kyllä istuttua kapakoissa paljonkin, mutta se oli silloin. Minun ei tarvitse harjoittaa minkäänlaista itsekuria kävelläkseni kapakan ohi, mutta ihminen, jolle kaljoittelu on intohimo, voi ajatella, että minulla on rautainen itsekuri kun pystyn vastustamaan kiusausta. Kaljan ryystäminen ei kuitenkaan ole minulle suuri houkutus joten sen välttäminenkään ei vaadi itsekuria.

Liikunta sen sijaan on asia, jossa minua voi syyllistää itsekurin vähäisyydestä. Jos on kylmää ja pimeää ja liukasta, en tahdo mennä ulos kuntoilemaan. En yleensäkään saa nautintoa kuntoilusta. Kaikki hauskat ja kannustavat ryhmäkuntoilut ovat aina olleet täyttä helvettiä. Minun psyykenrakenteeni on sellainen, etten osaa sulautua ryhmään enkä hyötyä sen tuesta. Olen epäluuloinen ja alemmuudentuntoinen ja välillä pidän muita ryhmäläisiä idiootteina. Inhottava tyyppi. Mutta voin kyllä sinänsä nauttia liikkumisesta. Maan kääntämisestä, polttopuiden tekemisestä, soutamisesta ja huopaamisesta muutenkin kuin kuvaannollisessa merkityksessä. Liikkuvaisemmat tuttavani sanovat, että minulta puuttuu itsekuri. He ovat ylpeitä ja onnellisia koska tässä kohden heillä on olevinaan itsekuria ja niinpä he sitten ovatkin hoikkia ja hyväkuntoisia. Minunkin täytyisi ottaa itseäni niskasta kiinni niin sitten minustakin tulisi hoikka ja hyväkuntoinen. Mutta he eivät tule ajatelleeksi, että he saattavat saada lenkkeilystä irti enemmän kuin minä. Ihmiset eivät ole identtisiä siinä kuinka paljon he nauttivat asioista.  Ne jotka saavat lenkkeilystä suurta iloa eivät ehkä tarvitse niin suurta itsekuriakaan lähteäkseen liikkeelle.

Sama ruuan suhteen. Kaikki eivät koe yhtä suurta hurmaa ruokapatojen äärellä. Siksi ruuasta pidättäytyminenkin vaatii yhdeltä enemmän itsekuria kuin toiselta. Minun on erittäin helppo istua koko hemmetin päivä koneen ääressä ja takoa uutta kässäriä. Mutta vaikea olla syömättä ja vaikea ajaa itseäni tuonne kylmyyteen urheilemaan. Jaa, että mikä oli pointti? No ehkä se, että joissakin asioissa minulla on valtavasti itsekuria ja joissakin asioissa ei lainkaan. Tai sitten itsekuri on ihan typerä sana.