En itse asiassa ole laskenut kuinka monta päivää siihen meni. Mutta käsikirjoituksen valmistuminen syöksi minut tarkoituksettomuuden ja ahdistuneisuuden alhoon. Tunsin yrittäneeni jotain uudenlaista, enkä ollut varma käsikirjoituksen toimivuudesta. Pelkäsin kuulevani pahoittelevan vastauksen, tykkäsin monista kohdista tässä, mutta ei se nyt vieläkään oikein toimi... Olen torjunut ahdistustani pörräämällä Kiiltomadossa, mitä ei koskaan pitäisi tehdä, koska sehän vain lisää ahdistusta. Ihmisten negatiivisuus hyppii silmilleni, vai olenko jotenkin yliherkkä? Ainakaan en kestä yhtään sellaisia kommentteja, että suurin osa ihmisistä ei ajattele ja muuta vastaavaa. Minusta ihmiset ajattelevat aika paljonkin, nekin jotka lukevat seiskaa tai viihdekirjallisuutta. Jokainen ihminen joka huolehtii töistään ja perheestään joutuu väkisinkin ajattelemaan aika paljon. Miksi muuten on hyväksytympää vetää känni kuin lukea viihdekirjallisuutta? Tällainenkin näkemys tuossa keskustelussa tuli esiin. Äh, no ehkä palaan aiheeseen myöhemmin, mikäli en pysty jättämään sitä omaan arvoonsa. Onneksi tuli pyyntö kirjoittaa juttu "Tiina tänään". Polvan Tiinahan täyttää tänä vuonna 50 ja tehtävänä oli kirjoittaa tarina siitä mitä Tiinalle kuuluu. Minä nautin oman tarinani väsäämisestä, vaikka ensin tuntui etten keksi mitään. No joo, mutta siis siitä käsikirjoituksesta. Sain kustannustoimittajaltani viestin, että hän oli pitänyt käsikirjoituksestani kovasti. Vielä ei ole nuija kopahtanut pöytään, joten turha tässä vielä on sen enempää riekkua. Mutta olennaista on kai, että halusin kirjoittaa jotain erilaista ja tein sen. Nyt kun en ole vielä irtaantunut kässäristäni, olen vähän rakastunut  henkilöihini ja ajattelen heitä. Silti uudet ja myös vanhat, jonossa olevat työt koputtelevat jo kärsimättömästi sydämeni ovia. Avaa tämä ovi. Kirjoita meistä. Ja toisaalla kuuluu pyyntö: ei kun minusta! Kirjoita minusta. Olen nyt koko viikon kuunnellut tätä pääni sisäistä pulinaa ja yrittänyt ratkaista, mihin tarinaan seuraavaksi tarttuisin. Tänään kun palasin bussilla Porista Turkuun, minä sitten tajusin sen. Tajusin minkä jutun minä seuraavaksi kirjoittaisin. Olen innoissani. Tuskin maltan odottaa huomiseen!