Tällä viikolla olen nauttinut kirjoittamisesta. Olen ihmetellyt tarinaa
jota kirjoitan. En vielä tiedä mistä se kertoo. Availen ovia
merkillisiin huoneisiin ja hämmästelen löydöksiäni. Olen
innoissani ja samalla huolestunut. Miksi minä kirjoitan tällaista?
Miksi minä ajattelen tällaisia asioita? Uskonko minä oikeasti, että
jollekin voisi tapahtua näin? Välillä saan itsekurikohtauksen. Enhän
minä voi kirjoittaa tällä tavalla. Enhän minä voi uskoa tämmöiseen, edes kirjoittaessani. Jokin ikävä ääni sisälläni kuiskaa: Mitä ihmisetkin sanovat jos sinä kirjoitat näin. Kukaan järkevä, sivistynyt ihminen ei kirjoita tuolla tavalla. Jätän
äänet omaan arvoonsa. Tärkeintä on, että olen saanut kontaktin johonkin
sellaiseen kätkettyyn osaan minussa, jonka olemassaolon olen
aavistanut, mutta joka on ollut niin itseensä käpertynyt ja pelokas,
ettei ole aikaisemmin suostunut löydettäväksi.
Jotenkin tämä
liittyy siihen, että olen alkanut ajatella eri tavalla. Se on
tapahtunut vähitellen. Prosessi on ollut meneillään jo pitkään.
Oikeastaan siitä asti kun monta vuotta sitten kirjastossa käteeni
sattumalta osui kirja Vankileirit Suomessa. Poimin sen käteeni, avasin,
ja silmiini osui kirje, jonka isoisäni oli kirjoittanut 80 vuotta
aikaisemmin. Kummallinen sattuma. Mitätön asia maailman kaikille muille
ihmisille, mutta minun maailmani tuo kirje mullisti. Asiat eivät aina
ole sitä miltä ne näyttävät.
Olen lakannut
uskomasta sattumiin. Minulle henkilökohtaisesti ei enää ole olemassa
sellaista asiaa kuin sattuma. Teille muille saattaa olla, enkä kiellä
sattuman merkitystä teidän elämässänne. Sanon vain, että minun
elämässäni ei ole tilaa sellaiselle asialle kuin sattuma. Johtopäätös
ei tietenkään ole seuraus tuosta yhdestä merkillisestä kirjeestä, joka
on nytkin silmieni edessä tässä pöydällä, vaan sen jälkeen elämässäni
on tapahtunut monia ihmeellisiä asioita joiden olen ensin melkein
antanut livahtaa käsistäni koska en ole heti tajunnut niiden
merkitystä. Mutta havahtunut kuitenkin viime tipassa, ojentanut käteni,
sanonut: hei, älä mene.
***
Tui haastoi meemiin
1. Neljä työtä, jotka minulla on ollut elämäni aikana: lastenhoitaja, siivooja, maalari, kulttuurisihteeri
2. Neljä elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan:
Magnolia, Hyvä tahto, Ben Hur, Seksiä, valheita, videonauhaa
3. Neljä paikkaa, joissa olen asunut: Pori, Turku, Vammala, Punkalaidun
4. Neljä TV-ohjelmaa, joista pidän: Lost, Mullan alla, Teho-osasto, runoraati
5. Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla: Vammala, Kanariansaaret, Kypros, Norja
6. Neljä suosikkiruokaani: pitsa, lätyt, tuore tonnikalapihvi, uuniperunat
7. Neljä saittia, joilla käyn päivittäin: Sähköposti, monet blogit
8. Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt: olen ihan tyytyväinen tähän paikaan missä olen nyt.
9. Neljä blogia, joita mainostaa: Mainostan uusia löytöjäni: Viides rooli, avoin suhtautuminen, taidettako?,
PERUSTELE!
perjantai, 27. tammikuu 2006