Sarah paiskasi meemillä. "Eli
millainen olisi olosuhteiltaan parempi elämä kuin sinulla on nyt?
Kuuluuko filosofiaasi ylipäätään ajatella, että jokin voisi olla
paremmin? Missä asuisit, miten ja kenen kanssa ja millaisissa
olosuhteissa?"
Itseasiassa filosofiaani ei tosiaan ole
kuulunut paljon mietiskellä, millä tavoin toisin ja paremmin elämäni
voisi mennä. No haaveilen kyllä, että kirjani myisivät enemmän ja että
niistä tehtäisiin televisiosarjoja ja elokuvia. Mutta sekään ei tunnu
kovin tärkeältä. Olen hyvin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä,
siitäkin huolimatta etten ole täysin päässyt eroon kroonisesta
alakuloisuudestani. Olen onnellinen, että saan tehdä tätä työtä, se ei
ole mikään itsestäänselvyys. Viihdyn nykyisessä asunnossani, sen
lisäksi että minusta on ihana asua Portsassa. Kaupungissa asuminen
tuntuu maalaisvuosien jälkeen kovin juhlavalta. On hienoa kun joku muu
auraa tiet ja jos käy niin ettei hanasta tule vettä, jonkun muun on
hoidettava homma kuntoon, se ei ole minun vastuullani. Riittää kun teen
ilmoituksen asiasta.
Mutta voisinhan minä tietysti
kuvitella itselleni vaihtoehtoisenkin elämän. Esimerkiksi, että asuisin
edelleen täällä Portsassa, mutta hiukan paremmin hoidetussa talossa
kuin tämä, asuntoni olisi isompi, olisin toimelias ja energinen ja
minulla olisi suuri perhe. Minulla voisi olla sekä omia että
sijoituslapsia. Olisin ihana äiti. Olisin iloinen ja rohkaiseva ja
opettaisin lapseni ponteviksi ja oikeudenmukaisiksi. Minulla olisi oma
pitopalvelu joka järjestäisi hauskoja juhlia ihmisille jotka haluavat
persoonalliset kekkerit. Värkkäisin ruokaa aamusta iltaan, mutta olisin
jatkuvasti liikkeessä enkä muistaisi itse syödä herkkujani, joten
olisin hyvin hoikka. Minulla olisi paljon ystäviä jotka kokoontuisivat
mielellään minun keittiön pöydän ääreen puhumaan maailman asioista,
juomaan viiniä ja kehittelemään valtavia riitoja olemattomista
asioista. Mieheni voisi olla ihan sellainen kuin hän nytkin on, paitsi
ettei hän kaipaisi ollenkaan omaa rauhaa, vaan nauttisi suunnattomasti
siitä kun lapset, sekä omat että lainatut, juoksisivat ympäriinsä ja
kiljuisivat. Meillä olisi tietenkin myös runsaasti eläimiä. Koiria,
kissoja, kaneja, hamstereita, mitä ikinä lapset nyt vain keksivätkään
haluta ja vaihtaisin niiden pahnoja ja ruokkisin niitä valittamatta ja
iloiten. Minulla ei olisi lainkaan kilpailuviettiä eikä kunnianhimoa.
En kadehtisi ketään. Eläisin vain päivästä toiseen ikuisessa
nykyhetkessä ja mikäli joskus osuisi eteen jokin pieni vastoinkäyminen,
minä päihittäisin sen nikottelematta.
Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisen vaihtoehtoisen elämän Saara itselleen rakentaisi.
sunnuntai, 29. tammikuu 2006