Niin & näin lehden pääkirjoituksessa Mikko Lahtinen kaipaa uutta, suomalaista kirjallisuuslehteä, joka J.V.Snellmanin henkeen yhdistäisi kirjallisuuskritiikin ja yhteiskuntakritiikin. En voi muuta sanoa kuin hurraa tällaiselle ajatukselle, koska itseänihän on vuosikaudet ihmetyttänyt ja uuvuttanut kirjallisuuslehtien pyrkimys mahdollisimman tiukasti keskittyä "korkeakirjallisuuteen" ja kirjallisuuskeskustelu on nähty hyvin kapeasti erilaisiin esteettisiin kysymyksiin liittyvänä akateemisena viisasteluna. Mikko Lahtisen kaavailemassa lehdessä ei syrjittäisi mitään kirjallisuudenlajia, eikä painotettaisi vain "hyvää" kirjallisuutta. Yhteiskunta- ja mediakriitikin näkökulmasta katsottuna usein juuri "huono" kirjallisuus on Lahtisen mielestä kaikkein vaikutusvaltaisinta kirjallisuutta. (Sain siis työkalupakkiini yhden hyvän syyn miksi rakkausromaaneja pitäisi arvostella päivälehtien kulttuurisivuilla. Koska ne ovat vaikutusvaltaista kirjallisuutta. Itse tajusin luettuani joulukuun aikana kymmenkunta romanttista romaania, että nehän ovat omalla tavallaan hyvin poliittisia teoksia, ne heijastavat yhteiskuntaa ja naisen asemaa, mutta toisaalta niiden tarinoilla taas puolestaan on vaikutuksensa lukijoiden elämään. Eikä niiden vaikutusvalta katoa sillä että niitä pidetään epäkirjallisuutena. Minusta naisviihteen ja maailman suhteesta pitäisi keskustella. Siis ihan totta.)

Lahtinen nostaa esiin myös mediakritiikin, jota suomalaisessa kirjallisuuskeskustelusta puuttuu. Miten median maailma on organisoitu, miten sen organisaatiot ja julkisuuden muodet liittyvät toisiinsa. Lahtinen nostaa esiin Sanoma-WSOY:n ja Yhtyneet kuvalehdet. Julkisuusbisneksessä on ongelmansa. Kirjallisuus riittävän laajasti tulkittuna voisi tarjoa lähtökohdan keskustelulle yhteiskunnan keskeisistä ongelmista.

...

Pauliina haastoi minut kertomaan kenen blogia haluaisin tänä vuonna lukea. Onpa vaikea tehtävä. Jos Jumala bloggaisi, olisin aika kiinnostunut hänen blogistaan, mutta ei taida olla odotettavissa. Olen varmaan aika tylsä, mutta siis minua ei mitenkään erityisesti kiinnosta julkisuudenhenkilöiden blogit, ei edes sellaisten ihanuuksien kuin esim. Anthony Hopkins tai Kevin Spacey. Mutta jos äidilläni olisi blogi, lukisin sitä varmasti. Lukisin myös veljeni ja luultavasti kenen tahansa muunkin sukulaiseni blogia. Olen muuten toivorikkaasti odottanut milloin joku sukulainen eksyy tänne, mutta vielä ei ole ollut havaittavissa suurta kävijäryntäystä siitä suunnasta.