Capote
oli tutkielma moraalista. Sen lisäksi se oli muutenkin hieno elokuva.
En tiedä mitä minulle on tapahtumassa kun kaikki elokuvat ovat minusta
niin vaikuttavia. Ovatko elokuvat oikeasti parempia vai olenko minä
jotenkin herkistynyt?
Capote kertoo Truman Capotesta
josta dokumentaarinen romaani Kylmäverisesti teki Amerikan kuuluisimman
kirjailijan. Kirja jäi Capoten viimeiseksi, seuraavia hän ei saanut
valmiiksi ja hän kuoli viinaan parikymmentä vuotta myöhemmin. Jostakin
keskeneräiseksi jääneestä käsikirjoituksesta oli elokuvan loppuun
poimittu ajatus että eniten kyyneliä aiheuttavat rukoukset joihin
vastataan.
Truman Capote etsi aihetta, joka tekisi hänestä
kuuluisan. Hän löysi sellaisen kun kaksi miestä tunkeutui tavalliseen
kansasilaiseen taloon ja surmasi ilman järkevää syytä talon neljä
asukasta. Capote matkusti ystävänsä Harper Leen
( kuka on lukenut Kuin surmaisi satakielen? Loistava kirja, yksi niistä
opuksista joita voin syyttää siitä miksi minusta on tullut se mikä
olen.) haastattelemaan paikkakuntalaisia, hän tapasi murhamiehet ja
ihastui näistä toiseen, Perryyn.
Murhamiehet tuomittiin
kuolemaan. Perry masentui vankilassa, ryhtyi syömälakkoon. Capote
hommasi miehille paremman lakimiehen ja alkoi käydä vankilassa
tapaamassa näitä. Hän hoivasi masentunutta Perryä, ystävystyi tämän
kanssa. Mutta oliko ystävyys todellista, vai oliko kaiken tarkoitus
vain lypsää Perrystä ulos totuus jotta Capote saisi kirjoitettua
romaaninsa valmiiksi? Missä menee ystävyyden ja hyväksikäytön raja?
Teoriassa raja on tietenkin kristallinkirkas ja selkeä, mutta
käytännössä välttämättä ei. Tämän rajankäynnin Capote osoittaa. On
selvää, ettei Capote ollut suuri sankari, mutta oliko hän suuri
paskiainen? Vai oliko hän aidosti kiinnostunut Perrystä ja yritti
auttaa (sen lisäksi että kirjoitti sitä romaaniaan), mutta tilanne vain
kävi liian raskaaksi. He sentään joutuivat odottelemaan sitä
hirttotuomiota monta vuotta.
Harper Leen tehtävä oli toimia
Capoten omanatuntona. Kun Capote lopussa valittaa, ettei hän voinut
pelastaa Perryä, Harper Lee sanoo: Ehkä et. Mutta sinä et edes
halunnut. Capote ei väitä vastaan. Mutta hän tekee kuitenkin Perrylle
viimeisen palveluksen ja menee tämän hirttäjäisiin koska tämä sitä
toivoo.
Minut tämä elokuva sai siis taas ajattelemaan sitä
miten sekavassa maastossa me täällä kuljemme. Teoriassa oikea ja väärä
voi olla meille hyvinkin selkeää, mutta elämä on monimutkaista ja
ratkaisut pitää usein tehdä silmänräpäyksessä ja voi vain toivoa että
kaikki menisi edes suurin piirtein oikein. Capote sai suuren
romaaninsa, mutta ilmeisesti hän tunsi maksaneensa siitä kuitenkin
liian korkean hinnan. Sitä sietää kyllä miettiä.
lauantai, 25. helmikuu 2006