Kirstillä oli punainen lippalakki jossa oli valkoinen tupsu. Välitunnilla Kirsti hyppäsi  narua. Pialla oli ruskeat silmät ja valkoiset lettinauhat. Hänelläkin oli hyppynaru. He hyppivät kilpaa, Pia oli nopeampi. He katsoivat toisiaan ja nauroivat. Pialla oli poskessa ihottumaa. Sitten he pistivät kielet yhteen. Pian kieli oli viileä ja märkä ja se tuntui hiukan pelottavalta.
 Kirsti meni käymään Pian kotona. Pia asui samassa talossa kuin Tervakangas. Tervakangas oli lihava pisamainen nainen joka kerran ompeli Kirstille joulujuhlamekon. Mekko oli tummansininen ja siinä oli hopeanvärisiä paljetteja. Tervakangas poltti ketjussa tupakkaa siinä toivossa että laihtuisi, mutta vielä se ei ollut tehonnut.
 Pian kotona oli päivällä verhot ikkunoiden edessä ja piti liikkua hiljaa koska äiti nukkui. Veljen huoneessa oli sänky petaamatta ja unen haju leijui sen ympärillä.
 -Minä näytän sinulle jotain, Pia sanoi ja otti jalkalistan takaa valokuvan jossa oli naisen karvainen haaroväli.  
 He tutkivat kuvaa vaiti.  
 -Aika ruma, vai mitä? Pia sanoi.
 Kirsti nyökkäsi. Ruma oli.
 Sitten ulko-ovi kolahti, Pia tunki kuvan takaisin piiloon ja he ryntäsivät ulos huoneesta.
 Pian isoveljellä roikkui tupakka suupielessä ja silmien alla oli vihertävänharmaat varjot. He kuuntelivat levottomina miten isoveli kolisteli huoneessaan.
 -Mitä se tekee jos se tajuaa, että me on nähty se valokuva, Kirsti kysyi.
 -Ei se nyt mitään uskalla tehdä kun äiti on kotona, Pia sanoi.