Ristolla oli soikeat, surulliset kasvot ja iso villapaita jonka sisällä hänen luiseva vartalonsa liikkui kuin pesäänsä vetäytynyt pieni eläin. Kirstillä oli liivihame ja hikinen tukka, ulkona oli leikitty lumisotaa. Oli myöhäinen iltapäivä. Koulun käytävä tuoksui sulaneelle lumelle, kumisaappaat tömisivät. Ikkunoista vuoti sisään vain aavistus harmaata, marraskuista valoa.  
 -Hei kato, Risto sanoi. Hän nappasi Kirstin kädestä myssyn ja heitti sen korkean kaapin päälle.
 -Kato itse, Kirsti sanoi. Hän otti Ristolta lakin ja sulloi sen roskakoriin.
 Hän ei huomannut opettajaa joka oli juuri tulossa portaita ylös.
 -Pyydä heti anteeksi Ristolta, opettaja sanoi. Hän oli pieni mies jonka katsetta ei erottanut paksujen linssien läpi. Kirsti tunsi opettajan kuivien sormien puristuksen olkapäässä ja häneltä pääsi poru.
 -Anna anteeksi Risto, hän sai vaivoin sanottua.  
 -Saat anteeksi, Risto sanoi.
 He eivät katsoneet toisiaan silmiin. Riston leuka vapisi.
 Sitten piti mennä tunnille. Kirsti ei pystynyt keskittymään opetukseen miettiessään miten myssyn saisi pois kaapin päältä. Risto istui viistosti edessä. Hän vastasi opettajan kysymyksiin selkeällä, totisella äänellä. Hänen korvalehtensä olivat punaiset ja läpikuultavat.

 Risto alkoi kulkea kotimatkoilla Kirstin perässä, vaikka asui itse toisella suunnalla. Kirsti piti kiinni myssystä, toista kertaa sitä ei mihinkään heitettäisi.
Aluksi Risto piti välimatkaa, mutta vähitellen hän tuli yhä lähemmäksi. Ja eräänä päivänä hän tuli ihan rinnalle ja sanoi:
 -Serkkuni sai syntymäpäivälahjaksi marsun.
 -Minulla onkin kaksi kania isoäidin pannuhuoneessa, Kirsti sanoi.
 Mäkisen hattuliikkeen kohdalla Risto lähti omaan suuntaansa.

 Seuraavana päivänä Risto kulki Kirstin kanssa kotiportille asti.
 -Haluaisitko nähdä kanit? Kirsti kysyi.
 -Haluaisin, Risto sanoi.
 Kirsti otti avaimen kivijalassa olevasta halkeamasta, avasi painavan oven ja astui koksilta tuoksuvaan alustaan. Pannuhuoneen metalliovi oli vasemmalla. Raskas salpa piti ensin nostaa ylös, vasta sitten ovi avautui.
 Pannuhuoneessa oli musta, humiseva keskuslämmityskattila. Kirsti pelkäsi että joskus se vielä räjähtäisi. Kanit olivat häkissä ikkunan edessä. Toinen oli harmaa ja toinen valkoinen.
 Kirsti avasi häkin ja antoi Riston ottaa harmaan kanin syliinsä.  
  Myöhemmin Kirsti on tullut ajatelleeksi, että kani ja Risto muistuttivat aika paljon toisiaan.