Vieraan halveksiminen ei edistä sananvapautta, kirjoittaa Turun
Sanomien ulkomaantoimittaja Pirkka Kivenheimo. Hän mielestäni varsin
oikeutetusti kysyy millä periaatteellisella tavalla Jyllands-Postenin
kuvat eroavat niistä Natsi-Saksassa 1930-luvulla julkaistuista
antisemitistisistä pilapiirroksista joilla natsit muokkasivat
yhteiskunnallista ilmapiiriä valmiiksi juutalaisiin kohdistuvaa
kansanmurhaa varten? Myös niissä kuvissa itselle vieras kulttuurinen
perinne esitettiin naurettavana ja halveksittavana, tuhoisin
seurauksin.
Minun näkökulmastani on näyttänyt selvältä että Islamista on jo pitkään
määrätietoisesti rakennettu lännelle hyvää vihollista ja kysyn tietysti
miksi. Kenen etua palvelee, että ennakkoluuloja ruokitaan tällä
tavalla? Kenen etua palvelee, että levottomuus ja vihamielisyys
maailmassa lisääntyvät, ikään kuin niitä ei olisi tällä suloisella
planeetallamme riittävästi ihan ruokkimattakin. Mietin tietysti myös,
miksi sanomalehti päätti julkaista kuvat juuri nyt, vaikea ajatella
että se olisi sattuma, eikä lehdessä olisi ymmärretty miten tuollaisten
kuvien julkaiseminen islamilaisissa maissa tulkitaan ja mitä niistä
seuraa. Olen valitettavan vähän jaksanut seurata kansainvälistä
valtapolitiikkaa, mutta mieleeni tuli sellainenkin kysymys, että Turkin
pyrkimys EU:n jäseneksi ei kaikkia miellytä. Onko jupakan tarkoitus
torpedoida Turkin mahdollisuudet?
Kivenheimo toteaa, että
länsimainen ihminen ei omassa uskon ja pyhyyden puutteessaan kykene
uskonnolliseen tahdikkuuteen koska oma kyky aavistaa elämän mahdollinen syvempi tarkoitus on jo kauan sitten kuihtunut.
Vielä surullisempaa ja kummallisempaa on ollut lukea hurskaiden
kristittyjen kannanottoja tässä asiassa. Että ihminen, joka omassa
elämässään kokee uskon ja pyhyyden arvokkaaksi asiaksi, ei ymmärrä eikä
kunnioita samaa tarvetta vieraan kulttuurin edustajassa.
Kierkegaard kirjoittaa: Usko
on ihmisen korkein pyrkimys. Jokaisessa sukupolvessa on monia, jotka
eivät yllä niin korkealle, mutta kukaan ei voi yltää korkeammalle.
Minä en ole tällä elämän alueella yltänyt kovin korkealle enkä voi
kerskailla uskollani sen paremmin kuin ateismillanikaan. Mutta haluan
kunnioittaa erilaisten ihmisten uskonnollisia vakaumuksia. Se ei
tarkoita, etteikö uskonnon nimissä tehtäviin vääryyksiin saisi ja
pitäisi puuttua. Kysymys on siitä miten puututaan. Toista ihmistä pitää
kunnioittaa. Pilkka ja halveksunta ei ole oikea tie, mikäli todella
halutaan jonkin asian muuttuvan paremmaksi.
lauantai, 4. helmikuu 2006