Vieraan halveksiminen ei edistä sananvapautta, kirjoittaa Turun Sanomien ulkomaantoimittaja Pirkka Kivenheimo. Hän mielestäni varsin oikeutetusti kysyy millä periaatteellisella tavalla Jyllands-Postenin kuvat eroavat niistä Natsi-Saksassa 1930-luvulla julkaistuista antisemitistisistä pilapiirroksista joilla natsit muokkasivat yhteiskunnallista ilmapiiriä valmiiksi juutalaisiin kohdistuvaa kansanmurhaa varten? Myös niissä kuvissa itselle vieras kulttuurinen perinne esitettiin naurettavana ja halveksittavana, tuhoisin seurauksin.

Minun näkökulmastani on näyttänyt selvältä että Islamista on jo pitkään määrätietoisesti rakennettu lännelle hyvää vihollista ja kysyn tietysti miksi. Kenen etua palvelee, että ennakkoluuloja ruokitaan tällä tavalla? Kenen etua palvelee, että levottomuus ja vihamielisyys maailmassa lisääntyvät, ikään kuin niitä ei olisi tällä suloisella planeetallamme riittävästi ihan ruokkimattakin. Mietin tietysti myös, miksi sanomalehti päätti julkaista kuvat juuri nyt, vaikea ajatella että se olisi sattuma, eikä lehdessä olisi ymmärretty miten tuollaisten kuvien julkaiseminen islamilaisissa maissa tulkitaan ja mitä niistä seuraa. Olen valitettavan vähän jaksanut seurata kansainvälistä valtapolitiikkaa, mutta mieleeni tuli sellainenkin kysymys, että Turkin pyrkimys EU:n jäseneksi ei kaikkia miellytä. Onko jupakan tarkoitus torpedoida Turkin mahdollisuudet?

Kivenheimo toteaa, että länsimainen ihminen ei omassa uskon ja pyhyyden puutteessaan kykene uskonnolliseen tahdikkuuteen koska  oma kyky aavistaa elämän mahdollinen syvempi tarkoitus on jo kauan sitten kuihtunut. Vielä surullisempaa ja kummallisempaa on ollut lukea hurskaiden kristittyjen kannanottoja tässä asiassa. Että ihminen, joka omassa elämässään kokee uskon ja pyhyyden arvokkaaksi asiaksi, ei ymmärrä eikä kunnioita samaa tarvetta vieraan kulttuurin edustajassa.

Kierkegaard kirjoittaa: Usko on ihmisen korkein pyrkimys. Jokaisessa sukupolvessa on monia, jotka eivät yllä niin korkealle, mutta kukaan ei voi yltää korkeammalle. Minä en ole tällä elämän alueella yltänyt kovin korkealle enkä voi kerskailla uskollani sen paremmin kuin ateismillanikaan. Mutta haluan kunnioittaa erilaisten ihmisten uskonnollisia vakaumuksia. Se ei tarkoita, etteikö uskonnon nimissä tehtäviin vääryyksiin saisi ja pitäisi puuttua. Kysymys on siitä miten puututaan. Toista ihmistä pitää kunnioittaa. Pilkka ja halveksunta ei ole oikea tie, mikäli todella halutaan jonkin asian muuttuvan paremmaksi.