37339.jpg

Tunnen itseni Itämereksi. Eikö siitä ole mainittu, että merenpohjassa on myrkyttynyttä, kuollutta kamaa, jota ei auttaisi paljon ruopia koska sitten ne myrkyt lähtevät liikkeelle ja tuhoalueet suurenevat. Kohtasin eilen pienen pätkän omaa menneisyyttäni ja tuntuu että myrkyt ovat lähteneet liikkeelle. Olen periaatteessa ihan hyvällä mielellä, mutta heräsin puoli viideltä enkä saanut enää unta. Päällimmäisenä on hämmästys siitä miten kipeiltä jotkin jo taakse jääneiksi luulemani jutut tuntuvat.

Oli mielenkiintoista tavata luokkakavereita. Paljastui, että yhteinen menneisyytemme ulottuu vieläkin kauemmaksi kuin kansakouluvuosiin, olemme nimittäin olleet samassa lastentarhassakin, ja P:n kanssa jopa samassa ryhmässä, Vuokoissa. Mutta emme muista toisiamme sieltä. Itse asiassa minä en muista juuri mitään sieltä. Järkyttävimmältä ehkä tuntuukin tajuta kuinka vähän muistan. M. ja P. muistivat ongelmaperheen tyttären joka joutui koulussa vaikeuksiin. Minä en muista siitäkään mitään. Minulla ei ilmeisesti siihen aikaan ollut kykyä tuntea myötätuntoa ketään kohtaan.

Etukäteen minua kiinnosti olisiko M:llä tallella piirustuksia ja runoja joita lähettelin hänelle ollessani sellainen 14-15 v. Hän löysikin niitä laatikostaan ja näytti minulle. Yllättäen minä en sitten oikein pystynytkään katsomaan niitä. Vilkaisin vain nopeasti ja työnsin pois silmistäni. Minua nolotti ja olin vihainen itselleni. Että olin ollut niin typerä ja raapustellut sellaisia juttuja. Mietin jälkikäteen, miksi reagoin niin voimakkaan torjuvasti vanhoihin runoihini. Ensimmäiseksi ajattelin häpeäväni yleensä vaan sitä, että olin lähetellyt niitä ympäriinsä ja toivonut saavani vastakaikua, tulevani ymmärretyksi ja kuulluksi niiden ansiosta. Ja tunsin ettei niin ollut tapahtunut, vaan runot olivat jääneet roikkumaan ilmaan. Nyt aamulla tajusin, että eniten minua kuitenkin hävetti runojen epäaitous. Minun ei tarvinnut tutkia niitä tarkemmin tietääkseni että ne olivat teeskentelyä. Niiden tarkoitus oli kurkottaa kohti muita ihmisiä, mutta ne eivät tehneet sitä rehellisesti. Siksi minua nolotti.