Eräs
ihminen näytti minulle tänään päiväkirjansa jonka sisukset kirjatoukka
oli syönyt hauraaksi pitsiksi. Lumoava ja pelottava näky. En ollut
tiennyt että kirjatoukkia, tai kirjatäitä on oikeasti olemassa. Luulin
että ne ovat satuhahmoja. Katsoimme tietosanakirjasta ja siellä
todettiin, että kirjatoukan, joka siis kuuluu jäytäjäisten lahkoon,
lisäksi on olemassa myös aavejäytäjäinen.
Aavejäytäjäinen.
Minusta tuntuu että olen tavannut sellaisia. Niihin törmää esim.
internetissä joskus. Tiedättehän, olento joka jäytää ja jäytää, ja
sille vastaa ja vastaa kunnes itse on ihan palasina eikä voi muuta kuin
toivoa että olisi ymmärtänyt pysyä poissa. Jokapäiväiseen
iltahuokaukseeni liitän tänään toiveen etten antaisi aavejäytäjäisten
syödä sanojani hauraaksi, merkityksettömäksi pitsiksi. Mutta toivon
tietysti myös, ettei minusta itsestäni kehittyisi aavejäytäjäistä
jollekin viattomalle. Minulla on siihen taipumusta, tiedän.
tiistai, 21. maaliskuu 2006