Eräs ihminen näytti minulle tänään päiväkirjansa jonka sisukset kirjatoukka oli syönyt hauraaksi pitsiksi. Lumoava ja pelottava näky. En ollut tiennyt että kirjatoukkia, tai kirjatäitä on oikeasti olemassa. Luulin että ne ovat satuhahmoja. Katsoimme tietosanakirjasta ja siellä todettiin, että kirjatoukan, joka siis kuuluu jäytäjäisten lahkoon, lisäksi on olemassa myös aavejäytäjäinen.

Aavejäytäjäinen. Minusta tuntuu että olen tavannut sellaisia. Niihin törmää esim. internetissä joskus. Tiedättehän, olento joka jäytää ja jäytää, ja sille vastaa ja vastaa kunnes itse on ihan palasina eikä voi muuta kuin toivoa että olisi ymmärtänyt pysyä poissa. Jokapäiväiseen iltahuokaukseeni liitän tänään toiveen etten antaisi aavejäytäjäisten syödä sanojani hauraaksi, merkityksettömäksi pitsiksi. Mutta toivon tietysti myös, ettei minusta itsestäni kehittyisi aavejäytäjäistä jollekin viattomalle. Minulla on siihen taipumusta, tiedän.