Silläkin uhalla että vaikutan hiukan tavanomaista omituisemmalta, on
pakko tunnustaa että olen käynyt katsomassa kolme kertaa elokuvan
Brokeback Mountain. Se ei kylläkään ole vielä paljon mitään koska on
ihmisiä jotka ovat katsoneet sen 17 kertaa (tosin tieto saattaa olla jo
vanhentunut ja uusi ennätys voimassa). Ajattelin kyllä etten mainitse
asiasta blogissani, koska minua jotenkin nolottaa koukkuuntua tällä
tavalla johonkin fiktioon. Mutta hiukan tietysti huojentaa se huomio,
etten ole ainoa.
Olen nyt kuukauden päivät seuraillut tätä amerikkalaista foorumia, jossa
käydään häikäiseviä keskusteluja elokuvan symboliikasta,
vaikutuksista kulttuuriin, yhteiskuntaan, siihen kuinka miellämme
miehisyyden, naiseuden, rakkauden, seksuaalisuuden ja minkä nyt
milloinkin. Foorumilla on ihmisiä, jotka ovat lukeneet käsikirjoituksen
eri versioita ja osaavat sen näköjään melkein ulkoa. Jokainen lause,
hatun väri ja ontuva lammas merkitsee näille ihmisille jotain, viittaa
johonkin taustalla olevaan suureen näkemykseen maailmankaikkeuden
perimmäisestä olemuksesta, mutta mitään erityistä yksimielisyyttä
asiasta ei ole saavutettu, eikä varmasti saavutetakaan.
Nyt huomasin sattumalta, että BBM-kuume on noussut maihin Suomessakin, nimittäin täällä
on satoja kyseiseen elokuvaan liittyviä hurmioituneita viestejä kun
muut elokuvat ovat kirvoittaneet vain joitakin kommentteja. Viimeksi
nimimerkki Haltioissaan on aloittanut ketjun BBM ja tunnevyöry.
Mutta siis pakkohan sitä on miettiä, että mihin hermoon
tämä hävyttömän romanttinen tragedia oikein iskee. Miksi se
saavuttaa niin monissa ihmisissä näin voimakasta vastakaikua? Vai onko
tämä ihan tavanomaista innostusta, mutta minä vain en ole ennen
huomannut etsiskellä netistä elokuviin liittyviä keskusteluja?
Tuolta löytyy videoclippejä aiheeseen liittyen.
Lisäys 17.30
Jotta kirjallisuus ei aivan unohtuisi, niin voisin kyllä tässä välissä
myös hehkuttaa Annie Proulxin loistavaa novellikokoelmaa Lyhyt kantama.
Novellit sijoittuvat Wyomingiin, samaan paikkaan siis kuin tämä
myyttinen BBM:kin ja kirjan takakannessa todetaan että Wyoming ei
oikeastaan ole paikka vaan mielentila. Samalla tavalla voisi sanoa
joistakin muistakin paikoista, minulle esim. Satakunta ei ole paikka
vaan mielentila ja olisipa todella hienoa jos pystyisi omasta
kotiseudustaan joskus kirjoittamaan yhtä vavahduttavasti kuin Proulx
omastaan.
"Me elämme uudella vuosituhannella eikä tuollaisia epätoivoisia tekoja enää tehdä.
Jos uskot tuohon, uskot mihin tahansa."
torstai, 2. maaliskuu 2006