Silläkin uhalla että vaikutan hiukan tavanomaista omituisemmalta, on pakko tunnustaa että olen käynyt katsomassa kolme kertaa elokuvan Brokeback Mountain. Se ei kylläkään ole vielä paljon mitään koska on ihmisiä jotka ovat katsoneet sen 17 kertaa (tosin tieto saattaa olla jo vanhentunut ja uusi ennätys voimassa). Ajattelin kyllä etten mainitse asiasta blogissani, koska minua jotenkin nolottaa koukkuuntua tällä tavalla johonkin fiktioon. Mutta hiukan tietysti huojentaa se huomio, etten ole ainoa.

Olen nyt kuukauden päivät seuraillut tätä amerikkalaista foorumia, jossa käydään häikäiseviä keskusteluja elokuvan symboliikasta,  vaikutuksista kulttuuriin, yhteiskuntaan, siihen kuinka miellämme miehisyyden, naiseuden, rakkauden, seksuaalisuuden ja minkä nyt milloinkin. Foorumilla on ihmisiä, jotka ovat lukeneet käsikirjoituksen eri versioita ja osaavat sen näköjään melkein ulkoa. Jokainen lause, hatun väri ja ontuva lammas merkitsee näille ihmisille jotain, viittaa johonkin taustalla olevaan suureen näkemykseen maailmankaikkeuden perimmäisestä olemuksesta, mutta mitään erityistä yksimielisyyttä asiasta ei ole saavutettu, eikä varmasti saavutetakaan.

Nyt huomasin sattumalta, että BBM-kuume on noussut maihin Suomessakin, nimittäin täällä on satoja kyseiseen elokuvaan liittyviä hurmioituneita viestejä kun muut elokuvat ovat kirvoittaneet vain joitakin kommentteja. Viimeksi nimimerkki Haltioissaan on aloittanut ketjun BBM ja tunnevyöry.
Mutta  siis pakkohan sitä on miettiä, että mihin hermoon tämä  hävyttömän romanttinen tragedia oikein iskee. Miksi se saavuttaa niin monissa ihmisissä näin voimakasta vastakaikua? Vai onko tämä ihan tavanomaista innostusta, mutta minä vain en ole ennen huomannut etsiskellä netistä elokuviin liittyviä keskusteluja? 

Tuolta löytyy videoclippejä aiheeseen liittyen.

Lisäys 17.30

Jotta kirjallisuus ei aivan unohtuisi, niin voisin kyllä tässä välissä myös hehkuttaa Annie Proulxin loistavaa novellikokoelmaa Lyhyt kantama. Novellit sijoittuvat Wyomingiin, samaan paikkaan siis kuin tämä myyttinen BBM:kin ja kirjan takakannessa todetaan että Wyoming ei oikeastaan ole paikka vaan mielentila. Samalla tavalla voisi sanoa joistakin muistakin paikoista, minulle esim. Satakunta ei ole paikka vaan mielentila ja olisipa todella hienoa jos pystyisi omasta kotiseudustaan joskus kirjoittamaan yhtä vavahduttavasti kuin Proulx omastaan.

"Me elämme uudella vuosituhannella eikä tuollaisia epätoivoisia tekoja enää tehdä.
 Jos uskot tuohon, uskot mihin tahansa."