51871.jpg


Mitä pitäisi tehdä egolle. Se on aina tiellä. Kun kirjoittaminen tökkii, syynä on usein egon paisuminen. Ajatukset alkavat askarrella tyhjänpäiväisyyksissä, sen sijaan että tyytyisi antautumaan tarinansa vietäväksi, kiintyisi sankareihinsa ja konniinsa ja rakastaisi niitä sillä yksipuolisella rakkaudella joka taitaa usein olla luojajumalien ankara kohtalo. Jumala luo maailman, luodut alkavat elää elämäänsä eivätkä muista luojaansa. Näin käy kirjailijallekin, jos hän on onnekas ja pystyy pitämään egonsa kurissa. Hän luo maailman jota hän rakastaa, mutta luotu maailma ei piittaa luojastaan. Kirjoittajan luoma maailma elää ja muokkaantuu omanlaisekseen yhä uusien ja uusien lukijoiden tajunnassa, siis jos kirjoittaja on onnekas ja hänen työnsä löytää lukijoita ja kykenee herättämään lukijoiden mielenkiinnon. Kirjailija ei voi tietää, millaisena lukijat hänen kirjoittamansa tarinan kokevat. Hän ei voi määrätä sitä millaisen kokonaisuuden lukija kirjan pohjalta mielessään hahmottelee. Hän ei edes tiedä mitä hänen luotunsa touhuavat sen jälkeen kun maailma on tullut valmiiksi ja kirja julkaistu. Kirjailija ei siis luojan ominaisuudessa ole kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, hän on ehkä enemmänkin jonkinlainen demiurgi.