Maalainen toteaa eilisessä pääkirjoituksessaan että jutustelu tässä blogissa on tyhjänpäiväistä. Mutta eihän minun tarvitse kirjoittaa syvällisiä ja teräviä analyyseja esim. dr Philistä koska maalainen tekee sen muniensa suomalla arvovallalla paljon minua paremmin. No jos vakavasti puhutaan minulla ei ole peniskateutta lainkaan, ainakaan sen jälkeen kun luin mitä Jatulintarhassa kirjoitettiin vitun epistemologiasta. Vitullisella naisella oli myös valta pilata miehisiä esineitä, kuten metsästysvälineitä tai teräaseita: jos vitullinen nainen astui kirveen yli, se tylsyi oitis. Toivotaan ettei kukaan vitullinen nainen kävele sanojesi yli maalainen, niin etteivät nekin vain ala tylsyä.

No mutta sitten varsinaiseen asiaan, jota minulla ei tietenkään ole, mutta ajattelin mainostaa koska olen jälleen lukenut kirjan. Kysymyksessä on Michael Ondaatjen Anilin varjo.

Ondaatje tuli ainakin minun tietoisuuteeni kirjallaan Englantilainen potilas, josta tehtiin se romanttinen elokuvakin joka puolestaan pyöri kuukausitolkulla elokuvateattereissa. Minäkin kävin sen katsomassa, mutta minulle elokuva oli aika yhdentekevä. Luin kirjan ja pidin siitä enemmän. Nyt sitten Mikaelin sivukirjastossa silmiin osui Ondaatjen kirja Anilin varjo. Mikään uutuushan tämä kirja ei ole, mutta minä en koskaan ole ollutkaan uutuuksien perään.

Anilin varjo kertoo Sri lankan sisällissodasta ja minua se kiinnostaa siksi että edelleenkin mietin Suomen sisällisotaa, jota tosin käytiin aivan erilaisissa oloissa. Mutta sisällissotien logiikassa lienee aina jotain samaa, käydään niitä sitten missä tahansa. No tämä on vain arvaus, en ole sotahistorioitsija. Erityisesti  minua kiinnosti kuvaukset lääkäreistä jotka tekevät pakon edessä työtään mahdottomissa olosuhteissa. Ilman lääkkeitä, ilman tarvikkeita. Minua kiinnostaa se koska olen kovasti yrittänyt eläytyä siihen mitä isoisäni koki kun 27-vuotiaana lääketieteen kandina otti vastaan pestin Tammisaaren vankileirillä. Oli siellä ainoana lääkärinä ja katseli vierestä kun ihmiset kuolivat. Tietysti hänellä oli helpompaa koska silloin sota oli jo loppu. Tässä tarinassa sota oli koko ajan meneillään ja sitä käytiin kolmella rintamalla.

Ondaatje kirjoittaa yksinkertaisesti ja onnistuu synnyttämään ihmeellistä runoutta joka vaikuttaa suoraan tunteisiini. Sodan vaikutukset ihmispsyykelle tulevat ymmärrettäviksi. Olen kiitollinen kirjailijoille jotka avaavat minulle maailmoja joihin minulla ei onneksi muulla tavalla olisi pääsyä.