Ulkopuolinen: Mutta
olen niin armottoman yksinkertainen, että uskon vakaasti siihen, että
jos ihminen on synnyttänyt hyvän työn ja uskoo siihen, niin
kustannuspuoli ei ole ongelma. Työtä se saattaa teettää.
Elvis:Asiahan
ei minulle kuulu, mutta näin maallikosta tuntuu tosi
epätodennäköiseltä, että jotain sellaista, jolla todella on merkitystä,
jäisi Suomessa kustantamatta.
Nostan tämän jutun esiin
tuolta edellisen päreen kommenttiketjun hänniltä koska vastaukseni
uhkasi venyä turhan pitkäksi. Olen Ulkopuolisen kanssa täsmälleen samaa
mieltä, kustannuspolitiikka pitäisi kyetä unohtamaan silloin kun
kirjoittaa.Kustannuspuoli ei minunkaan nähdäkseni ole yleensä ongelma
jos työ on todella, todella onnistunut. Mutta epäilen että jos
julkaistaisiin vain onnistuneita käsikirjoituksia, Saaran
manaama kirjatulva ei olisi ongelma. On tosiasia että jatkuvasti
julkaistaan paljon vähemmän onnistuneita käsikirjoituksia. En sano että
pitää olla näin ja että minunkin täytyy saada julki huono kässäräni
koska kerran muutkin saavat, sanon vain etten voi millään uskoa
kaikkien Suomessa julkaistavien kirjojen olevan onnistuneita, mitä se
"onnistuneisuus" sitten tarkoittaakin ja kuinka se mitataan. Myynnillä,
vai palautteen määrällä vai palautteen laadulla, vai omalla
tuntemuksella siitä minkä arvoinen työ nyt on tullut saatettua julki?
Ulkopuolinen totesi että hyvin onnistuneen työn jälkeen olo on
orgastinen. Olen vilpittömän kateellinen noin selkeästä hyvän työn
mittarista. Itse koen ehkä kirjoittamiseen liittyviä pikkuorgasmeja
siellä täällä työstämisen aikana, mutta en voi sanoa että
käsikirjoituksen valmistuessa oikeastaan tietäisin onko se hyvä vai
huono. Yleensä epäilen sen olevan jotain siltä väliltä. Se saattaa
tietenkin tarkoittaa, etten ole koskaan kirjoittanut todella hyvää
käsikirjoitusta (ja siltä minusta kyllä aina tuntuukin, inhoan kaikkia
valmiita kirjojani, en oikein kestä katsoa niihin päinkään) tai sitten
me ihmiset olemme tässäkin erilaisia. Omalla kohdallani olen alistunut
siihen etten ehkä koskaan saa syntymään mitään täydellisen onnistunutta
käsikirjoitusta. Kaikki mitä kirjoitan muistuttaa minua ja on sen
vuoksi varsin epätäydellistä. Joskus onnistun paremmin kuin joskus.
Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen syksyllä ilmestyvään
nuortenkirjaani, mutta mieleni saattaa vielä muuttua.
Elvis
sanoi, ettei usko minkään todella merkittävän jäävän Suomessa
kustantamatta. Sellainen tunne minullakin on, mutta toisaalta, mitä on
merkittävä kirjallisuus? Ja kuinka monella julkaistulla kirjalla on
merkitystä? Ja merkitystä kenelle? Kuka tämän mittaa? Kenellä on
viimeinen sana? Sen verran kuin minä olen tätä asiaa tarkastellut, minä
olen tullut siihen tulokseen ettei kirjan merkitys ole pelkästään
käsikirjoituksen ominaisuus. Yhtä paljon se on vastaanoton ominaisuus.
Mistä kirjasta kaiken paljouden keskellä tulee merkittävä? Kun syksyllä
ilmestyy kymmeniä toiveikkaita esikoisteoksia, millä perusteella
niiden joukosta valikoituu se yksi josta kaikki puhuvat? Se yksi
kirjoittaja joka kiertää kaikkialla ja antaa lausuntoja kaikesta
mahdollisesta? Johtuuko se tosiaan siitä että vain yksi kirja on
onnistunut, vain yksi kirja on todella merkittävä. Vai sittenkin myös
jostain muusta?
lauantai, 11. maaliskuu 2006