Lueskelin Tuomarien kirjaa. Israelilaisilla meni huonosti. Moabin kuningas orjuutti israelilaisia. Israelilainen Ehud jonka tehtävänä oli kerätä veroja päätti tehdä kansansa hyväksi jotain. Mennessään viemään verorahat kuninkaalle hän ilmoitti, että hänellä olisi kahdenkeskistä asiaa. Kuningas passitti palvelijat pois. Ehud astui lähemmäksi ja sanoi, että hänellä on viesti Jumalalta. Sitten hän tarttui miekkaan ja työnsi sen kuninkaan vatsaan. Kuningas oli hyvin lihava, joten kahvakin upposi rasvaan, eikä Ehud saanut vedetyksi miekkaansa ulos kuninkaan läskeistä. Kuningas kuitenkin heitti veivinsä ja sitten israelilaisilla pyyhki jälleen paremmin.

Jotenkin tuo pätkä alkoi askarruttaa mieltä. Siis jos Ehud jaksoi työntää miekkansa Ehudin läskeihin, niin eikö hän nyt olisi jaksanut kiskoa miekkaa poiskin? Pilkataanko tässä taas lihavia vähän samaan tyyliin kuin ehkä typerimmässä elokuvassa jonka olen koskaan nähnyt. Hal ja iso rakkaus kertoo kammottavan tarinan miehestä joka hypnotisoidaan niin että hän alkaa nähdä sisäisesti kauniit naiset ulkoisestikin kauniina. Luonnollisesti kaikki ulkoisesti kauniit naiset ovat sisäisesti rumia ja Hal näkee ne hirviöinä. Hal rakastuu typykkään, joka todellisuudessa painaa 150 kiloa, mutta jota esittää hoikka Gwyneth Paltrow. Elokuva repii riemua siitä miten uima-altaasta loiskahtavat vedet yli äyräiden kun Halin rakastettu hyppää uimaan.

Olen tietysti tottunut siihen, että lihavista naisista saa hauskoja sketsejä kun heidät laittaa esim. treffeille kaunokaisista haaveilevien miesten kanssa, mutta että pyhä kirjakin sortuu vitsailemaan lihavuudella. No kaverini kyllä sanoi, että siihen aikaan lihavuus oli ehkä arvostettua ja oli ehkä osoitus kuninkaan mahtavuudesta, että miekka upposi kahvaa myöten hänen läskeihinsä eikä Ehud saanut miekkaansa vedettyä pois. Mutta silti.

Uimarantakausi lähestyy.
****

Lisäys klo 14.30

Täällä voit allekirjoittaa adressin taideaineiden opetuksen puolesta."
Taidekasvatus herkistää aisteille ja mahdollistaa oman itsen ja ympäröivän maailman syvällisemmän ymmärryksen. Nykypäivän
mediakulttuurissa tämä on tärkeämpää kuin koskaan."