Louhi kirjoittaa eksyneensä tahallaan vaimonpieksäjän blogiin. Aloin ajatella sitä merkillistä vetoa mikä minullakin on ollut tiettyihin blogeihin. Se on vähän samanlainen juttu kuin se jos hampaasta lohkeaa paikka, niin eiköhän se kieli ole koko ajan tunnustelemassa sitä reikää. Olen blogannut vähän yli vuoden ja on sentään ollut lohdullista huomata, että ärsytystä tuottavat blogit ovat vaihtuneet. 

Aluksi minua jaksoi ärsyttää Panun naisvihamielisyys. Onneksi hän on estänyt ulkopuolisten kommentointimahdollisuudet, joten en ole koskaan joutunut juuttumaan hänen kanssaan merkityksettömiin ja tyhjänpäiväisiin kiistoihin, muuten kuin ohimennen jonkun kolmannen kommenttilaatikossa. Ikkunaiines kirjoittaa tyylipuhtaasti kirjallisuudesta ja elämän eri ilmiöistä, mutta aina kun hän kirjoittaa bloggaamisestaan, ohimoitani alkaa kiristää, mutta siitäkin olen jo pääsemässä yli koska nyt viime aikoina hampaissani on ollut uskovaisen blogi. Onneksi se päivittyy harvoin. Vaikka olen päättänyt, etten  kommentoi, minä uudestaan ja uudestaan sorrun kommentoimaan. Se on kauheaa.  En ymmärrä lainkaan miksi näen lukemisen ja kommentoimisen vaivan. Pistin jopa Mikaelin seurakunnalle palautepostia ja pyysin jotain tavallista leipäpappia perustamaan blogin niin että voisin ottaa sen hampaisiini ja jättää tämän viidesläisen teologin rauhaan, mutta ilmeisesti siellä ei ole yhtään tavallista leipäpappia koska ehdotustani ei ole kommentoitu.

En ole oikeastaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota tähän ärsyttävien blogien kiertokulkuun. Etappisika tuolla jossain kommenttiketjussa kyseli että "is there a method in her madness " ja aloin miettiä mihin tämä juuttuminen liittyy. Miksi jotkut jutut joissakin blogeissa alkavat ärsyttää ja miksi niitä on pakko lukea ja kommentoida? Onko se pelkästään sairasta, vai kuuluuko se johonkin merkitykselliseen henkiseen prosessiin joka on käytävä läpi? Ja tajusin, että sehän on oikeastaan minun päätettävissäni. Voin tehdä tästä juuttumisesta patologisen jutun joka sairastuttaa minut ja vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin jotka ovat yhteydessä minuun. Tai sitten voin tehdä siitä merkityksellisen henkisen prosessin jonka kautta ymmärrän paremmin itseäni ja ehkä myös näitä muita joiden ajattelussa on minua ärsyttäviä piirteitä.