Louhi
kirjoittaa eksyneensä tahallaan vaimonpieksäjän blogiin. Aloin ajatella
sitä merkillistä vetoa mikä minullakin on ollut tiettyihin blogeihin.
Se on vähän samanlainen juttu kuin se jos hampaasta lohkeaa paikka,
niin eiköhän se kieli ole koko ajan tunnustelemassa sitä reikää. Olen
blogannut vähän yli vuoden ja on sentään ollut lohdullista huomata,
että ärsytystä tuottavat blogit ovat vaihtuneet.
Aluksi minua jaksoi ärsyttää Panun
naisvihamielisyys. Onneksi hän on estänyt ulkopuolisten
kommentointimahdollisuudet, joten en ole koskaan joutunut juuttumaan
hänen kanssaan merkityksettömiin ja tyhjänpäiväisiin kiistoihin, muuten
kuin ohimennen jonkun kolmannen kommenttilaatikossa. Ikkunaiines
kirjoittaa tyylipuhtaasti kirjallisuudesta ja elämän eri ilmiöistä,
mutta aina kun hän kirjoittaa bloggaamisestaan, ohimoitani alkaa
kiristää, mutta siitäkin olen jo pääsemässä yli koska nyt viime aikoina
hampaissani on ollut uskovaisen
blogi. Onneksi se päivittyy harvoin. Vaikka olen päättänyt, etten
kommentoi, minä uudestaan ja uudestaan sorrun kommentoimaan. Se on
kauheaa. En ymmärrä lainkaan miksi näen lukemisen ja
kommentoimisen vaivan. Pistin jopa Mikaelin seurakunnalle palautepostia
ja pyysin jotain tavallista leipäpappia perustamaan blogin niin että
voisin ottaa sen hampaisiini ja jättää tämän viidesläisen teologin
rauhaan, mutta ilmeisesti siellä ei ole yhtään tavallista leipäpappia
koska ehdotustani ei ole kommentoitu.
En ole oikeastaan
aikaisemmin kiinnittänyt huomiota tähän ärsyttävien blogien
kiertokulkuun. Etappisika tuolla jossain kommenttiketjussa kyseli että "is there a method in her madness "
ja aloin miettiä mihin tämä juuttuminen liittyy. Miksi jotkut jutut
joissakin blogeissa alkavat ärsyttää ja miksi niitä on pakko lukea ja
kommentoida? Onko se pelkästään sairasta, vai kuuluuko se johonkin
merkitykselliseen henkiseen prosessiin joka on käytävä läpi? Ja
tajusin, että sehän on oikeastaan minun päätettävissäni. Voin tehdä
tästä juuttumisesta patologisen jutun joka sairastuttaa minut ja
vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin jotka ovat yhteydessä minuun. Tai
sitten voin tehdä siitä merkityksellisen henkisen prosessin jonka
kautta ymmärrän paremmin itseäni ja ehkä myös näitä muita joiden
ajattelussa on minua ärsyttäviä piirteitä.
perjantai, 17. maaliskuu 2006