No niin, esitelmä on nyt sitten pidetty. Pistin sen tuonne sivuihin varmuuden vuoksi. Ei se esitelmä ihan tuommoisenaan toteutunut, antauduin tilanteen vietäväksi. Kehuin että kriitikot näyttivät läheltä katsoen kilteiltä, mikä ei kyllä oikeastaan ollut ihan totta, mutta minun oli aivopestävä itseni että yleensä uskalsin sanoa ne asiat jotka olin tullut sinne sanomaan. Unohdin myös sanoa joitakin sinänsä tärkeitä asioita kuten esim. minkä vuoksi miesten suosima viihde on legitimoitunut, mutta pelkästään naisille kohdistetulle viihteelle ei ole käynyt samoin. Se oli nimittäin yksi niitä kysymyksiä joihin minulta odotettiin vastausta. 

Minun oli kyllä tarkoituskin olla lievästi provosoiva, mutta nyt minusta tuntui että olin ehkä liiankin provosoiva, koska sain yleisöltä kommentteja joihin en ollut ollenkaan varautunut. Minua mm. epäiltiin naisvihasta. Sangen yllättävä veto ja menin sanattomaksi. Kun yritin vastata, tilaisuuden puheenjohtaja sanoi: "mutta tuo ei liity tähän, tuo on aivan eri asia." En ymmärtänyt mikä ei liittynyt tähän ja eri asia kuin mikä? Jäin miettimään sitä niin hartaasti, että seuraavan vastaväittäjän kommentin sisältö meni minulta ohi ja kun minun sitten siihen kommenttiin olisikin annettu vastata, minulla ei ollut mitään sanottavaa.

Otso Kantokorpi ihmetteli väitettäni että naisten romanttinen viihde olisi vaikuttavaa kirjallisuutta, siis siinä mielessä että se vaikuttaisi lukijaan. Hän kertoi lukevansa paljon dekkareita eivätkä dekkarit ole millään tavalla vaikuttaneet häneen. Jälkeenpäin ajattelin kuitenkin että kyllähän kaikki vaikuttaa meihin jollakin tavalla. Ei ehkä aina sillä tavalla mitä tekijät ajattelevat, mutta kuitenkin.  Ehkä silloin kun puhutaan että joku kirja vaikuttaa, ajatellaan mullistuksia psyykessä ja maailmankuvassa. Näinhän dramaattista sen ei toki tarvise olla. Erinäiset keskustelut naisten romanttista viihdettä vastustavien naisten kanssa ovat vain johdattaneet minut ajattelemaan että jotkut vastustavat romanttista viihdettä edelleenkin nimenomaan siksi, että se herättää nuorissa naisissa vääränlaisia odotuksia rakkauselämän suhteen, siis vaikuttaa lukijoihin epätoivotulla tavalla.  

Käsittääkseni minun epäiltiin lietsovan naisvihaa kun toin esiin tämmöisen näkökulman.  Ikään kuin pitäisin naisia tyhminä. Mutta siis en minä ole keksinyt tätä ajatusta itse. Kysymyksessähän on juuri tuo rouva Bovaryn dilemma. Rouva Bovaryhan pirstoi oman avioliittonsa koska hänellä oli valheellisia romanttisia kuvitelmia elämästä miehen kanssa. Ja tämä perinne elää. Romanttista viihdettä edelleenkin vastustetaan tästä näkökulmasta. Se ei toki ole ainoa tapa lähestyä genreä, mutta edelleenkin sitkeästi elossa. Ei kai se minun vikani ole?

Eteisessä ihanat nuoret naiset tulivat kiittämään minua puheenvuorosta ja käskivät olla välittämättä joidenkin erikoisista kommenteista. Ellen olisi jäyhä satakuntalainen olisin varmaan halannut.