No
niin, esitelmä on nyt sitten pidetty. Pistin sen tuonne sivuihin
varmuuden vuoksi. Ei se esitelmä ihan tuommoisenaan toteutunut,
antauduin tilanteen vietäväksi. Kehuin että kriitikot näyttivät läheltä
katsoen kilteiltä, mikä ei kyllä oikeastaan ollut ihan totta, mutta
minun oli aivopestävä itseni että yleensä uskalsin sanoa ne asiat jotka
olin tullut sinne sanomaan. Unohdin myös sanoa joitakin sinänsä
tärkeitä asioita kuten esim. minkä vuoksi miesten suosima viihde on
legitimoitunut, mutta pelkästään naisille kohdistetulle viihteelle ei
ole käynyt samoin. Se oli nimittäin yksi niitä kysymyksiä joihin
minulta odotettiin vastausta.
Minun oli kyllä tarkoituskin olla lievästi provosoiva, mutta nyt
minusta tuntui että olin ehkä liiankin provosoiva, koska sain yleisöltä
kommentteja joihin en ollut ollenkaan varautunut. Minua mm. epäiltiin
naisvihasta. Sangen yllättävä veto ja menin sanattomaksi. Kun yritin
vastata, tilaisuuden puheenjohtaja sanoi: "mutta tuo ei liity tähän, tuo on aivan eri asia."
En ymmärtänyt mikä ei liittynyt tähän ja eri asia kuin mikä? Jäin
miettimään sitä niin hartaasti, että seuraavan vastaväittäjän kommentin
sisältö meni minulta ohi ja kun minun sitten siihen kommenttiin
olisikin annettu vastata, minulla ei ollut mitään sanottavaa.
Otso Kantokorpi ihmetteli väitettäni että naisten romanttinen viihde
olisi vaikuttavaa kirjallisuutta, siis siinä mielessä että se
vaikuttaisi lukijaan. Hän kertoi lukevansa paljon dekkareita eivätkä
dekkarit ole millään tavalla vaikuttaneet häneen. Jälkeenpäin ajattelin
kuitenkin että kyllähän kaikki vaikuttaa meihin jollakin tavalla. Ei
ehkä aina sillä tavalla mitä tekijät ajattelevat, mutta
kuitenkin. Ehkä silloin kun puhutaan että joku kirja vaikuttaa,
ajatellaan mullistuksia psyykessä ja maailmankuvassa. Näinhän
dramaattista sen ei toki tarvise olla. Erinäiset keskustelut naisten
romanttista viihdettä vastustavien naisten kanssa ovat vain
johdattaneet minut ajattelemaan että jotkut vastustavat romanttista
viihdettä edelleenkin nimenomaan siksi, että se herättää nuorissa
naisissa vääränlaisia odotuksia rakkauselämän suhteen, siis vaikuttaa
lukijoihin epätoivotulla tavalla.
Käsittääkseni minun epäiltiin lietsovan naisvihaa kun toin esiin
tämmöisen näkökulman. Ikään kuin pitäisin naisia tyhminä. Mutta
siis en minä ole keksinyt tätä ajatusta itse. Kysymyksessähän on juuri
tuo rouva Bovaryn dilemma. Rouva Bovaryhan pirstoi oman avioliittonsa
koska hänellä oli valheellisia romanttisia kuvitelmia elämästä miehen
kanssa. Ja tämä perinne elää. Romanttista viihdettä edelleenkin
vastustetaan tästä näkökulmasta. Se ei toki ole ainoa tapa lähestyä
genreä, mutta edelleenkin sitkeästi elossa. Ei kai se minun vikani ole?
Eteisessä ihanat nuoret naiset tulivat kiittämään minua puheenvuorosta
ja käskivät olla välittämättä joidenkin erikoisista kommenteista. Ellen
olisi jäyhä satakuntalainen olisin varmaan halannut.
sunnuntai, 2. huhtikuu 2006