Imuhieronnalla ryhtiä rintoihin. Jostain syystä tuo otsikko pysäytti
eilen kun se Turun sanomien Extrasta osui silmiin. Kuvassa nainen makaa
hoitopöydällä jonkinlaiset muoviset kupit tisseissä, letkuja tulee ja
menee. Naisella näyttää suun edessä olevan jonkinlainen happinaamari.
Happihoito kuulemma antaa energiaa ja poistaa verenkierrosta
kuona-aineita. Siinä sitä jälleen itseä hemmotellaan ja päämääränä on
kiinteämmät tissit.
Minä voin
vielä jotenkin ymmärtää kirurgiset operaatiot. Taju kankaalle ja sitten
imetään liiat rasvat pois tai sujautetaan vähän täytettä nahan alle.
Kiristetään ja kohotetaan ja muuta sellaista. Sitten ollaan hereillä ja
kuntoudutaan ja aletaan nauttia uusista pinkeistä muodoista. Mutta siis
käydä nyt kymmenen kerran sarjana hoitolassa jossa kone imuttaa
tissejä. Ja sen jälkeen ylläpitohoitoja kuukauden, parin välein. Kyllä
minun aikani on ollut liian pitkä. Olen tullut vanhaksi. En ymmärrä.
Ehkä minä
vain olen tyhmä romantikko. Kuvittelen että ihmiset voisivat huomata
toistensa ihanuuden vaikka muodot olisivat vähän valahtaneetkin ja
voisivat halailla ja suudella toisiaan ihan vaan siitä ilosta että
toinen on siinä olemassa ja ihana kaikin puolin vaikka ei ihan
täydellinen olekaan.
sunnuntai, 23. huhtikuu 2006