Imuhieronnalla ryhtiä rintoihin. Jostain syystä tuo otsikko pysäytti eilen kun se Turun sanomien Extrasta osui silmiin. Kuvassa nainen makaa hoitopöydällä jonkinlaiset muoviset kupit tisseissä, letkuja tulee ja menee. Naisella näyttää suun edessä olevan jonkinlainen happinaamari. Happihoito kuulemma antaa energiaa ja poistaa verenkierrosta kuona-aineita. Siinä sitä jälleen itseä hemmotellaan ja päämääränä on kiinteämmät tissit. 

Minä voin vielä jotenkin ymmärtää kirurgiset operaatiot. Taju kankaalle ja sitten imetään liiat rasvat pois tai sujautetaan vähän täytettä nahan alle. Kiristetään ja kohotetaan ja muuta sellaista. Sitten ollaan hereillä ja kuntoudutaan ja aletaan nauttia uusista pinkeistä muodoista. Mutta siis käydä nyt kymmenen kerran sarjana hoitolassa jossa kone imuttaa tissejä. Ja sen jälkeen ylläpitohoitoja kuukauden, parin välein. Kyllä minun aikani on ollut liian pitkä. Olen tullut vanhaksi. En ymmärrä.

Ehkä minä vain olen tyhmä romantikko. Kuvittelen että ihmiset voisivat huomata toistensa ihanuuden vaikka muodot olisivat vähän valahtaneetkin ja voisivat halailla ja suudella toisiaan ihan vaan siitä ilosta että toinen on siinä olemassa ja ihana kaikin puolin vaikka ei ihan täydellinen olekaan.