Mikaelinkirkosta
on tullut minulle keskeinen viihdekeskus. Eilen suunnistin naapurini
kanssa sinne katsomaan pääsiäisnäytelmää. En tiedä olisinko mennyt, jos
olisin tiennyt sen kestävän yli puolitoista tuntia. Toisaalta oli
kuitenkin mukava istuskella kirkossa ja katsella miten päivä hitaasti
hämärtyi lasimaalausten takana. Urkumusiikki on aina kaunista ja
harrastajanäyttelijöiden paneutuminen liikuttavaa. Jotain
ohjaaja-piiskuria he olisivat mielestäni tarvinneet joka olisi pistänyt
vauhtia tapahtumiin, vaikka ehkä hitaalla liikehdinnällä etsittiin
juhlavuutta. Taas nousi alttarin takaa savua, tällä kertaa Lasarus
nousi kuolleista ja vähän myöhemmin samasta haudasta kömpi enkeli joka
ilmoitti Jeesuksen nousseen kuolleista. Ohjaaja oli ratkaissut
Jeesus-ongelman niin että hän esiintyi vain äänenä, tyylikäs ratkaisu
mutta minä olisin kaivannut hiukan enemmän kosketuspintaa. Joka
tapauksessa kokemus voitti normaalin televisioillan kotisohvalla.
Mies on parhaillaan leikkurissa. Kantapää operoidaan. Pääsiäinen menee
potiessa. Olen ajatellut ottaa kaiken irti Mikaelinkirkon
pääsiäistarjonnasta, koska minnekään ei nyt päästä eikä passaa oikein
vieraitakaan kutsua kun kotona on toipilas. Mikaelissa on messuja joka
lähtöön. Kaverini luonnehti Mikaelinkirkkoa "tyttökirkoksi". Se on
viehkeä kuin romanttisen ja puhdasmielisen typykän makuukamari. Sopii
siis minulle joka olen romantiikan ja puhdasmielisyyden asiantuntija.
Olen lukenut Augustinuksen tunnustuksia. Viehkeä kirja vaikka
Augustinuksen tunnontarkkuus on hiukan huvittavaa. Hän jaksaa tehdä
tarkkaa tiliä poikavuosien päärynävarkauksistakin. Häntä huolestuttaa
myös mielen paisuminen. Minusta tuntuu että olisin pitänyt
Augustinuksesta jos olisimme tavanneet. Mielen paisumista minäkin olen
paljon ajatellut. Sitä kuinka paljon kirjoittamistani ohjaa häpeän
pelko, halu tulla hyväksytyksi ja kunnian himo. Häpeän voittamisen
kanssa olen vuosien varrella askarrellut paljonkin, mutta
hylätyksitulemisen pelko ja kunnianhimo ovat jatkuvasti häirinneet
keskittymistäni.
Viime aikoina on ollut sellaisia tunnelmia kuin nuokin ongelmat olisivat ratkeamassa. Jollakin kummallisella tavalla tunnen päässeeni kontaktiin itseni kanssa.Olen
löytänyt itsestäni jotain sellaista jonka olen aina aavistanut, mutta
joka on ollut kadoksissa. Jotain sellaista jonka aikaisemmin olen
hylännyt koska en ole nähnyt sen arvoa. Se on ollut jotain sellaista
jota en ole halunnut kuunnella. Mutta nyt minä kuuntelen suurin korvin.
tiistai, 11. huhtikuu 2006