Mikaelinkirkosta on tullut minulle keskeinen viihdekeskus. Eilen suunnistin naapurini kanssa sinne katsomaan pääsiäisnäytelmää. En tiedä olisinko mennyt, jos olisin tiennyt sen kestävän yli puolitoista tuntia. Toisaalta oli kuitenkin mukava istuskella kirkossa ja katsella miten päivä hitaasti hämärtyi lasimaalausten takana. Urkumusiikki on aina kaunista ja harrastajanäyttelijöiden paneutuminen liikuttavaa. Jotain ohjaaja-piiskuria he olisivat mielestäni tarvinneet joka olisi pistänyt vauhtia tapahtumiin, vaikka ehkä hitaalla liikehdinnällä etsittiin juhlavuutta. Taas nousi alttarin takaa savua, tällä kertaa Lasarus nousi kuolleista ja vähän myöhemmin samasta haudasta kömpi enkeli joka ilmoitti Jeesuksen nousseen kuolleista. Ohjaaja oli ratkaissut Jeesus-ongelman niin että hän esiintyi vain äänenä, tyylikäs ratkaisu mutta minä olisin  kaivannut hiukan enemmän kosketuspintaa. Joka tapauksessa kokemus voitti normaalin televisioillan kotisohvalla.

Mies on parhaillaan leikkurissa. Kantapää operoidaan. Pääsiäinen menee potiessa. Olen ajatellut ottaa kaiken irti Mikaelinkirkon pääsiäistarjonnasta, koska minnekään ei nyt päästä eikä passaa oikein vieraitakaan kutsua kun kotona on toipilas. Mikaelissa on messuja joka lähtöön. Kaverini luonnehti Mikaelinkirkkoa "tyttökirkoksi". Se on viehkeä kuin romanttisen ja puhdasmielisen typykän makuukamari. Sopii siis minulle joka olen romantiikan ja puhdasmielisyyden asiantuntija.

Olen lukenut Augustinuksen tunnustuksia. Viehkeä kirja vaikka Augustinuksen tunnontarkkuus on hiukan huvittavaa. Hän jaksaa tehdä tarkkaa tiliä poikavuosien päärynävarkauksistakin. Häntä huolestuttaa myös mielen paisuminen. Minusta tuntuu että olisin pitänyt Augustinuksesta jos olisimme tavanneet. Mielen paisumista minäkin olen paljon ajatellut. Sitä kuinka paljon kirjoittamistani ohjaa häpeän pelko, halu tulla hyväksytyksi ja kunnian himo. Häpeän voittamisen kanssa olen vuosien varrella askarrellut paljonkin, mutta  hylätyksitulemisen pelko ja kunnianhimo ovat jatkuvasti häirinneet keskittymistäni.


Viime aikoina on ollut sellaisia tunnelmia kuin nuokin ongelmat olisivat ratkeamassa.
Jollakin kummallisella tavalla tunnen päässeeni kontaktiin itseni kanssa.Olen löytänyt itsestäni jotain sellaista jonka olen aina aavistanut, mutta joka on ollut kadoksissa. Jotain sellaista jonka aikaisemmin olen hylännyt koska en ole nähnyt sen arvoa. Se on ollut jotain sellaista jota en ole halunnut kuunnella. Mutta nyt minä kuuntelen suurin korvin.