Tui on
pistänyt aika hyvin pakettiin kysymyksen sukupuolten välisestä
tasa-arvosta. Mutta minä olen viime päivinä miettinyt tyhmien ja
älykkäiden välistä tasa-arvoa. En tiedä mihin kohtaan itse asetun jos
ihmiset pistettäisiin esimerkiksi älykkyysosamääränsä perusteella
rankijärjestykseen. Tuskin minä valtavan hyvin missään testeissä
pärjäisin, enkä varmasti muutenkaan ole vakuuttanut ihmisiä siitä että
olisin merkittävä intellektuelli. Salaa pidän itseäni kuitenkin
kohtuullisen fiksuna ja paheksun niitä jotka eivät fiksuuttani
ymmärrä.
On todellisuutta että toiset ihmiset ovat
älykkäämpiä ja lahjakkaampia kuin toiset. Ja vaikka koululaitos olisi
millainen, tämä ero ei poistu. Koko systeemi on sellainen että me
palkitsemme älykkäitä menestyjiä rahallisesti ja suomalla heille
ihailua ja kunnioitusta. Ja vähemmän fiksut saavat tulla toimeen miten
taitavat. Tämä on minusta aika kiero juttu koska me tunnumme
ajattelevan, että se joka syntyy vähempilahjaisena kuin ihmiset
keskimäärin, ansaitseekin kohtalonsa. Samoin tunnumme ajattelevan että
se joka syntyy lahjakkaana ja saa kotona ja koulussa tukea lahjojensa
kehittämiseen myös jotenkin ansaitsee sen että on niin lahjakas.
Me
elämme sivistysvaltiossa emmekä varmaan kukaan ääneen väittäisi että
älykkyysosamäärä olisi jossain tekemisissä ihmisen arvon kanssa, mutta
käytännössä me mielestäni toimimme niin että me pidämme arvokkaampina
ihmisiä joilla mielestämme on paljon ihailtavia kykyjä ja lahjoja.
Minusta niiden jotka ovat onnekkaita, joilla on älyä ja kykyä, pitäisi
käyttää lahjojaan myös muiden hyväksi. Minusta sitä pitäisi suorastaan
vaatia.
Olen alkanut miettiä, miltä pohjalta voi uskottavasti väittää ja
perustella että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.
Kallisarvoisia ainutkertaisia olentoja älykkyysosamäärästä riippumatta.
Koska siis minä en haluaisi ajautua maailmaan jossa ihmisen arvo ihan
suoraan ja kiertelemättä lasketaan sellaisten ansioiden perusteella
jotka suurimmaksi osaksi ovat hänelle itselleenkin vain lahjaa, tai
joiden puuttumista ei kuitenkaan voi mitenkään pitää hänen
henkilökohtaisena vikanaan.
lauantai, 29. huhtikuu 2006