Naispappeuden vastustajat keräävät nimiä, koska kokevat että heidän toimintaedellytyksiään yritetään nyt rajoittaa. Olen seurannut nimien kertymistä. Naispappeuden vastustajat sanovat ovelasti ettei naispappeuskysymys ole tasa-arvokysymys vaan raamattukysymys. Mutta minusta se kyllä on tasa-arvokysymys jos vastustajat ovat oikeassa, ja Raamattu todella kieltää naisia olemasta pappeja. Silloinhan ongelma on aivan kristinuskon ytimessä, Jumalassa jolle nainen on ongelmallinen luomus. No, en minä oikeastaan ihmettele jos niin on, koska kyllähän nainen on ongelmallinen luomus kenelle tahansa.

Mutta jos olen rehellinen, niin kyllä miehetkin ovat ongelmallisia luomuksia, ainakin naisille. Naispappi ehkä herättää joissakin miehissä levottomia mielikuvia jotka tuntuvat sotivan pappisviran ideaa vastaan, mutta kyllä miespappikin saattaa herättää joissakin naisissa levottomia mielikuvia jotka eivät välttämättä kauheasti liity pappeuteen. Minäkin olen elämäni aikana tavannut eräitä sellaisia miespappeja. Mutta naiset ovat oppineet, että pitää vain hillitä itseään jos epäilyttäviä mielikuvia alkaa pullahdella mieleen. Se on ihan mahdollista. Jos katsoo, ei ole silti pakko käydä käsiksi.

Miksi tämä asia yleensä minua koskettaa. Luultavasti siksi, että naispappeuskysymys muistuttaa minua siitä miten ei todellakaan ole mitenkään itsestään selvää että olen saanut käydä koulua ja opiskella ja toteuttaa itseäni kirjoittamalla. Sellainen maailma, jossa sukupuoli olisi rajannut minut kaiken tuon ulkopuolelle, on hyvin lähellä. On ihmeellinen onni, että olen syntynyt sellaiseen maahan ja maailmanaikaan jolloin tuo kaikki on ollut minulle mahdollista.

Naispappeuden vastustajat ovat elävä muistutus siitä, että tämä mahdollisuus voidaan eräänä päivänä taas ottaa meiltä poiskin. Ja vain siksi että olemme naisia.Mikäli siis suostumme siihen. Vetoomuksen allekirjoittaneiden joukossa naiset ovat tietysti hyvin edustettuina. Tottakai.