Sillä välin kun minä mietin Porvoon piispaksi hamuavan Björkstrandin kunnianhimoa, ne sitten menivät ja pistivät Porvoon keskiaikaisen tuomiokirkon palamaan. Toivotaan, että asialla on viallinen sähkölaite tms. eikä niinkään ihminen jolla on piuhat syystä tai toisesta hiukan väärin kytketty.

Mutta siis tuosta Björkstrandista. Minä en ymmärrä näitä ihmisiä. Kun juuri on päässyt eläkkeelle yhdestä työläästä byrokraatinhommasta, niin sitten pitää tunkea piispaksi. Koska siis minä en voi mitenkään uskoa, että piispana on ihana olla. Piispaksi pyritään siksi että ollaan kunnianhimoisia ja halutaan päästä määräämään muiden asioista. Siinä ei ole mitään vikaa. Jonkunhan on aina määrättävä muiden asioista, koska muuten ei tule mistään mitään. Enkä minä nyt tietenkään voi niinkään ajatella että 64 vuotias olisi ikäloppu eikä häntä enää pitäisi päästä määräämään muiden asioista. Periaatteessa tietenkin voisi ajatella, että 64 vuotias olisi ehkä jotenkin avarakatseisempi ja suhteellisuudentajuisempi ja ymmärtäväisempi kuin sanotaan nyt vaikka 34 vuotias kollegansa. Varmaan on ihan hyvä, että piispaksi etsitään tyyppiä, siis huom, miestä tai naista jolla on elämänkokemusta. 

Mietin että juontaako tämä piispaksi hinkuminen juurensa Björkstrandin kulttuuriministeriydestä. Björkstrandhan sai ainakin kulttuuripiireissä hiukan kyseenalaista mainetta kun hän Oulun teatteripäivillä v. 1987 nousseen "Jumalan teatteri" kohun innostamana vaati oppimestarien Turkan ja Parviaisen eroa Teatterikorkeakoulun opettajan tehtävistä. Hän näki nuorten miesten kakanheittokilpailussa Turkan ja Parviaisen tassunjäljet.  Björkstrandin ehdotus ei silloin kantanut hedelmää. Ehkä hän toivoo että Porvoon Jumalan teatterissa hän saisi mahdollisuuden hoitaa hommat kotiin hiukan tyylikkäämmin. Mutta enpä tiedä, nyt siellä jo kirkko paloi.