Mitä
mieltä olette uteliaisuudesta, onko hyve vai pahe? Olen huomannut
olevani hirvittävän utelias ihminen. Uteliaisuuteni ei kohdistu
tasapuolisesti kaikkeen ja jokaiseen, vaan joskus käy niin että kohtaan
ihmisen joka herättää minussa hellittämätöntä, pakottavaa
uteliaisuutta. Haluaisin tietää tällaisesta ihmisestä kaiken. Jos näen
hänet jossain, tuijotan herkeämättä, vaikka tiedän että tuijottaminen
on rumaa ja itse hämmennyn aina jos huomaan jonkun tuijottavan.
Kuitenkin voin joutua niin oman uteliaisuuteni ja tiedonjanoni valtaan
etten pysty hillitsemään itseäni, vaan tuijotan lumoutuneena
uteliaisuuteni kohdetta ja haluaisin tallentaa hänen ilmeensä ja
äänensävynsä ja olemuksensa jokaisen yksityiskohdan muistiini. Tietysti
haluaisin myös dokumentoida tällaisen ihmisen esimerkiksi ottamalla
valokuvia ja nauhoittamalla puhetta, mutta se ehkä olisi jo liian
huomiotaherättävää ja voisi johtaa vaikeuksiin.
Jos olen tällä tavalla pakkomielteisesti kiinnostunut jostain
ihmisestä, strategiani on yleensä ollut hillitä itseäni. Olen kertonut
itselleni, ettei saa tuijottaa, ei saa häiritä toista jatkuvilla
kysymyksillään, ei saa ilman lupaa, viekkaudella ja vääryydellä uida
toisen liiveihin, vaan pitää olla korrekti. Mikä tarkoittaa, etten
utele ihmiseltä henkilökohtaisia asioita enkä tunkeile muutenkaan hänen
reviirilleen vaan pyrin olemaan oma miellyttävä, asiallinen itseni. No
tuo oli kyllä vitsi.
Joskus tulee sellainen tunne, että haluaisi antaa periksi ja katsoa
mihin päädyn jos lakkaan pyristelemästä vastaan. Jos tuijotankin
kiinnostukseni kohdetta niin intensiivisesti kuin haluan, tuppaudun
seuraan ja pommitan häntä tunkeilevilla kysymyksilläni. No huonostihan
minun siinä varmasti kävisi, voin vain kuvitella. Tällaisista
pakkomielteistä on kirjoitettu aika monta dekkaria ja trilleriäkin.
Yleensä näkökulma on ihmisessä joka joutuu tällaisen hellittämättömän,
ihastuneen vainon kohteeksi.
Mutta minulle tuli nyt mieleen että pitäisikö kirjoittaa romaani
tällaisen kaltaiseni vainolaisen näkökulmasta. No, varmaan niitäkin on
jo kirjoitettu.
maanantai, 15. toukokuu 2006