Ullakkolaajennuksemme
loppukatselmus tosiaan lähestyy ja jossain vaiheessa heräsi kysymys
siitä kenellä on hallussaan alkuperäiset, rakennustarkastuksen
leimaamat rakennepiirustukset, niitä nimittäin tarvitaan kun herrat
valvojat saapuvat tarkastamaan onko ulakko laajentunut suunnitelmien
mukaisesti. Suunnittelija oli sitä mieltä, että piirustusten pitäisi
olla meillä. Me taas olimme sitä mieltä etteivät ne voi olla meillä,
koska olemme jokaista kuittiakin varjelleet kuin silmäterää. Jokainen
remonttiin liittyvä dokumentti on huolellisesti säilötty joko pahviseen
kansioon tai sitten kenkälaatikkoon ja kummastakaan osoitteesta ei
kyseisiä piirustuksia löytynyt. Joku on hukannut kallisarvoiset
piirustukset, mutta emme me. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin
tarkistamassa tallelokeron sisällön, että josko arvokkaat piirustukset
olisi noteerattu niin arvokkaiksi että ne olisi säilötty pankkiholviin
muiden korvaamattoman arvokkaiden dokumenttien joukkoon. Vaan eipä
piirustuksia pankkiholveista löytynyt.
No. Eilen oli sitten
ne talkoot ja oli mahdollisuus heitellä omasta kellarista ylimääräisiä
romuja roskalavalle, joten minähän kävin työhön ja kannoin aika monta
jätesäkillistä remontin jäljiltä jäänyttä rojua kaatopaikkakuormaan.
Siinä mylläkässä oli lentää lavalle myöskin tuhruinen muovipussi jonne
oli sullottu jotain papereita. Kuinka sitten tulikin mieleen tarkistaa
olisivatko paperit mahdollisesti jotenkin tärkeitä. Ne olivat
selvästikin kärsineet paljon. Niissä oli keltaisia läiskiä ja ne olivat
muutenkin hyvin likaisia. Huomioni kiinnittyi papereissa oleviin
leimoihin. Leimassa luki "Rakennusvalvonta". Sitten oli päivämäärä ja
allekirjoitus.
Muisti palautui pätkittäin.
Rakennepiirustukset olivat remonttimiehillä käytössä, koska niiden
mukaanhan tämä meidän ullakkomme rakennettiin. Piirustuksilla oli
tapana pyöriä lattialla sahapurujen sun muiden jätteiden joukossa ja
dementoitunut kissamme, nyt jo edesmennyt Lohtu kävi pissimässä niiden
päälle, mistä rakennusmiehet olivat hiukan käärmeissään ja tietysti
mekin, mutta minkäs teit. Kun rakennusmiehet lähtivät, kissanpissaiset
paperit lojuivat lattialla rakennusjätteiden joukossa. Meille jäi
siivoamisen ja remontin viimeistelyn ilo. Missään vaiheessa meille ei
ilmeisesti tullut mieleen että kyseiset paperit olisivat siinä mielessä
merkittävät, että niitä tarvittaisiin myöhemminkin. Rakentamiseen
liittyvä byrokratia ei ole oikein hanskassa. Joten ilmeisesti me olemme
ajatelleet, että piirustukset olivat tehneet tehtävänsä siinä vaiheessa
kun pytinki valmistui.
Oli hiukan noloa ilmoittaa
suunnittelijalle että nyt ne piirustukset löytyivät. Ei, eivät ne
olleet pankkiholvissa. Ne olivat kellarissa muovipussissa ja ne ovat
ryppyisiä ja likaisia, mutta juu, kyllä niissä on leimat näkyvissä,
niin rakennusvalvonta kuin kissammekin on ne hyväksynyt. Ja kuvistakin
saa vielä selvän, niin että tervetuloa hakemaan.
***
Lisäys klo 22.20
Vaihdoin sivupohjaa siinä toivossa että uusi virkeä väritys hiukan
hämäisi ja saisi tälle sivulle eksyneet kuvittelemaan että täältä
löytyisi jotain muutakin substanssia. Mutta substanssi on mennyt
nukkumaan, ei täällä ole muita kuin minä.
sunnuntai, 14. toukokuu 2006