Suosikkikansalaisaktivistini Thomas Wahlgren on liittynyt SDP:hen. Tämä valkeni minulle luettuani hänen haastattelunsa Voimasta. Suosikkikansalaisaktivisti hän on ollut sen vuoksi, että hän on niin myönteinen. Hänellä on positiivisia visioita jotka muuntuvat monenlaiseksi ihmisiä yhdistäväksi, uutta luovaksi toiminnaksi. En osaa arvioida kuinka paljon he ovat saaneet aikaan, mutta minusta on aina näyttänyt siltä että lopputulos on ollut plussan puolella ja että heillä on ollut hauskaa, mitä en pidä ollenkaan vähäarvoisena asiana. Olen oikeastaan aina pitänyt itseäni jonkinlaisena Wahlgrenin negaationa, koska minähän en koskaan muunna toiminnaksi mitään, en varsinkaan yhteiseksi toiminnaksi. Minähän vain kyyhötän kotona ja haaveilen maailmasta jonka toimintaan minäkin jollain ihmeen keinolla jaksaisin/viitsisin osallistua.

Wahlgren perustelee SDP:hen liittymistään järkevästi. Hän vastustaa intellektuaalista vetäytymistä, joka on tyypillistä kansalaisaktivisteille ja vastakkainasettelua jossa toinen on villi ja vapaa älykkö, ihanteisiinsa sitoutunut kansalaisaktivisti, toinen on puolueeseen sitoutunut, ihanteistaan luopunut kansanedustaja. Hänen mielestään edustuksellista demokratiaa tarvitaan ainakin toistaiseksi ja siksi on mielekästä toimia olemassaolevien puolueiden kautta. Hän kävi läpi puoluekentän koko kirjon ja tuli siihen tulokseen että SDP:ssä toimiminen olisi hänelle paras vaihtoehto. SDP kuitenkin ainakin periaatteessa on sitoutunut asioihin joita Wahlgren pitää tärkeinä, kuten esimerkiksi hyvinvointivaltion säilyttämiseen.

Toivon Wahlgrenille menestystä valitsemallaan tiellä. Minäkin ryhdyin sanoista tekoihin ja otin yhteyttä seurakuntani kirkkoherraan siinä toivossa että löytäisin kodin kirjoittajapiirilleni. Ehkä kirkko on minulle samaa kuin Wahlgrenille SDP. Paitsi että minähän olen jo jäsen. Minun on todella vaikea uskoa itsestäni, että soittelen papeille ja järjestelen tällaisia asioita, mutta näin minä nyt näköjään teen. Ehdin myös käväistä lounaalla turkulaisten blogituttavieni kanssa. Perinteisesti tällaiset keskellä päivää tapahtuvat hommelit purkavat kirjoittamiseen liittyvän lataukseni ja loppupäivän työt jäävät tekemättä, mutta nyt minulla on niin energisoitunut olo, että taidan sittenkin vetäytyä töitteni pariin. Minulla on uusi kannettava jossa ei ole nettiyhteyksiä. Järjestely on huomattavasti jäntevöittänyt työskentelyäni joka onkin ollut jäntevöittämisen tarpeessa, suoraan sanoen.