Näin
viime yönä sellaista hassua unta että Suomen Lordi voitti euroviisut.
Kyllä minua aamulla nauratti. Kaikenlaisista asioista sitä tuleekin
yöllä uneksittua. Joskus on sanottu, että ihminen näkee unta siitä mitä
toivoo tai pelkää, mutta tuskin kuitenkaan tässä tapauksessa koska en
minä sen kummemmin toivonut kuin pelännytkään suomalaisten voittoa.
Unessani suomalaiset saivat täydet 12 pistettä jopa ruotsalaisilta mikä
oli mielestäni aivan valtavan hassua. Yleensäkin minä koko
euroviisuäänestyksen ajan nauroin siinä unessani paljon, koska minusta
oli niin suunnattoman hassua kun joka puolelta jaeltiin suomalaisille
valtavia pistemääriä kun sensijaan monet aikaisemmat menestyjät
pysyttelivät sitkeästi nollilla, kunnes vasta aivan lopussa saivat
jonkin armopisteitä. Mutta siinä vaiheessa Suomi oli jo vetänyt
valtavan kaulan pahimpaan kilpailijaansa Venäjään. Kyllä ihmisen
alitajunta on ihmeellinen. Että se nukkuessa työstää tuollaisia
asioita. Mihinhän tämä kaikki nyt liittyy. Kyllä tällaisella unella
täytyy olla jokin syvempi merkitys. Tämä näkemykseni vahvistui
huomatessani että Mediaopettaja on nähnyt viime yönä saman unen.
****
Minusta tuntuu, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista otetta
siihen todellisuuteen jossa muut ihmiset tässä maailmassa elävät.
Noiden hirviöiden viisumenestys on tietenkin yksi tärkeä osoitus siitä
miten ulapalle olen ajautunut. Eilen kävin ruokaostoksilla isossa
marketissa ja jouduin puikkelehtimaan tungoksessa koska sadat innokkaat
suomalaiset olivat kertyneet ihailemaan jotain entistä tai kenties
nykyistä tangokuningasta. Hän ei edes laulanut vaan suolsi latteuksia
lattean juontajan innostamana ja ihmiset katselivat ja kuuntelivat suu
naurussa. Anteeksi, pääsisikö tästä, minä sanoin ja tuupin kärryjäni ihmismassan läpi päästäkseni tekemään ruokaostokseni.
Ruokakaupan puolella oli samanlainen tungos. Ihmiset jonottivat
saadakseen kakkukahvit. Taas piti kärryjen kanssa tunkea läpi lievää
väkivaltaa käyttäen. Minä en käsitä ihmisiä, jotka arvostavat niin
suuresti ilmaista kahvia ja kakkua että ovat valmiit jonottamaan
tungoksessa. Minäkin tykkään kakusta kyllä, mutta en minä viitsi sitä
tungoksessa hotkia. Minulle merkitsee se tunnelmakin jotain.
Kakkukahvit pitää nauttia kaikessa rauhassa, hyvässä seurassa.
Tämän päivän lehdestä luin että Venäjällä ortodoksit vaativat Da
Vinci-koodin vetämistä pois teattereista.Tästä kirjasta on nyt
vouhotettu jo vaikka kuinka kauan ja nyt siis vouhotetaan elokuvasta.
Vakavasti otettavat herrat ja rouvat kaikkialla maailmassa puolustavat
kristinuskoa Da Vinci-koodin hyökkäyksiä vastaan. Hei haloo, se on
viihderomaani eikä edes kovin hyvä sellainen. Unohtakaa koko juttu.
Mutta siis eivät ne unohda.
Minun pitäisi ilmeisesti
jotenkin muuttaa asennettani. Löytää yhteinen sävel muun maailman
kanssa, mutta kun ei kiinnosta. Olen reliikki
sunnuntai, 21. toukokuu 2006