Keräilen tässä voimia oikovedosten läpikäymiseen ja odottelen savuhormikatselmusta. Ullakkolaajennusremonttimme se kummittelee sitkeästi vielä kaksi ja puoli vuotta rakennusprojektin aloittamisesta. Viime viikolla sentään saimme jo luvan käyttää suihkua ja saunaa.  No siis niitähän on tietysti surutta käytetty siitä lähtien kun kylppäri tuli valmiiksi, eli joulusta 2004 lähtien, mutta virallisesti luvallista se taitaa olla vasta nyt. Eikä ehkä vieläkään, koska saattaapi olla että käyttöönottokatselmus on jäänyt tekemättä. Suurin piirtein kaikki paperit ovat hukassa. Olemmeko me hukanneet paperit, vai kenties suunnittelijamme? No siitä on luonnollisesti kaksi erilaista mielipidettä. Toista vuotta kestänyt rakennusprojekti joka nielaisi noin 60 000 euroa väikkyy muistoissani lähinnä jonkinlaisena vieraaseen ulottuvuuteen johtavana madonreikänä. Minulla ei ole selkeää käsitystä mitä noiden pimeiden kuukausien aikana tapahtui. Sen muistan että makselin paljon laskuja. Ihmettelen syvästi ihmisiä jotka selviytyvät kokonaisten talojen rakentamisesta.

Syksyllä ilmestyy nuortenkirjani Iiris ja nyt siis pitäisi vielä kerran jaksaa syventyä sen maailmaan. Tämä on aina se tylsin vaihe mikä kirjoittamiseen liittyy. Tarina on se mikä on, sitä ei enää auta peukaloida, ei vaikka tulisikin yhtäkkiä mieleen että joku asia tapahtuu ihan pöllösti. On vain yritettävä löytää kaikki typerät typot, etteivät ne sitten enää valmiista kirjasta pomppisi viattomien lukijoiden silmille.

On kummallista huomata, että Iiris näyttää tavallaan ennustavan asioita jotka ovat outojen ajatuksellisten mutkien ja valaistusten kautta muuttumassa minulle merkityksellisiksi. Iiriksessä kolmen tytön porukka liftaa Tampereelle katsomaan Simbergin Haavoittunutta enkeliä. Se tuntui yllättävältä huomiolta koska olen juuri ajatellut aivan muista syistä, että pitäisi käydä Tampereen tuomiokirkossa katsomassa Enckellin ja Simbergin maalauksia. En siis todellakaan yhtään muistanut, että olin jo viime syksynä kässäriä työstäessäni kuvitellut mielessäni tämän matkan. Silloin noilla maalauksilla ei ollut samanlaista henkilökohtaista merkitystä kuin nyt.

Toivottavasti minun matkastani Tampereelle ei kuitenkaan tule aivan yhtä katastrofaalinen kuin tyttöjen liftireissusta.