Turkuun on rantautunut tomuinen vahakabinetti
joka esittelee kummajaisia. Historialliset nuket ovat peräisin
1800-luvun lopulta. Siellä voi käydä katselemassa kupan runtelemia
kasvoja ja sukupuolielimiä, maailman ensimmäistä keisarileikkausta joka
tehtiin 1500 luvulla ja muuta piristävää pientä kivaa. Olikohan se nyt
teurastaja joka sen ensimmäisen keisarileikkauksen teki ja potilas jopa
selvisi hengissä. Myöhemmin hänelle tehtiin keisarileikkaus vielä kolme
kertaa. Olisi luullut, että potilas olisi ensimmäisestä leikkauksesta
hengissä selvittyään todennut miehelleen että tästä lähtien polvet
pysyvät yhdessä. Oletan nimittäin että nukuttamatta tehty leikkaus on
ollut aika tuskallinen kokemus. Mutta ei. Silti minä siinä avatun
vatsan äärellä mietin millaistahan pariskunnan avioelämä leikkauksen
jälkeen mahtoi olla. Kuinka innokkaasti vaimo hoiti aviolliset
velvollisuutensa.
Suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki hahmo jota itse asiassa ei nukkevalikoimista löytynyt, nimittäin tarina Julia Pastranasta.
Meksikolainen Julia oli luonnonoikku. Hän oli karvainen ja hänellä oli
simpanssimaiset kasvot. Hänet löysi Theodor Lent, joka keksi
lyödä rahoiksi kierrättämällä Juliaa ympäri maailmaa. Kyllähän ihmiset
toki maksavat silkkaa rahaa päästäkseen pällistelemään simpanssia
muistuttavaa karvaista naista. Theodor vei Julian vihillekin. Julia
synnytti lapsen joka oli yhtä karvainen kuin Juliakin. Julia kuoli
synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin eikä lapsikaan elänyt pitkään.
Siitä uhkasi tietysti tulla Theodorille suuri taloudellinen menetys,
mutta mies keksi että ruumiit voisi balsamoida ja kiertää niiden kanssa
maailmaa. Näin hän myös teki.
Minua tämä tarina kiehtoo. Julia varmasti uskoi, että Theodor rakasti
häntä. Vai uskoiko? Mitä Theodor mahtoi ajatella itsestään. Oliko
hyvinkin tyytyväinen itseensä keksiessään tällaisen hienon elinkeinon?
Joskus sitä hämmentyy tajutessaan kuinka pohjaton kyky ihmisellä on
ryöstöviljellä lähimmäistään. Kuinka täysin meiltä voi kadota kyky
tuntea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan.
keskiviikko, 14. kesäkuu 2006