Rumuus syntyy siitä mitä meille on tehty,
tai mitä itse teemme itsellemme
ja toisille.

Rumuus on rakkauden puuttumista,
sitä ettemme ymmärrä tehtäväämme ihmisinä.

Kaikki ihmiset ja eläimet
syntyvät täydellisinä ja kauniina
ja on sydämen kovuutta jos emme tätä näe
jos kiellämme tämän totuuden itseltämme
jos kiellämme sen muilta.

****

Runotorstain aihe on rumuus.

****

Saaran palstalta löytyi Veikon lukijakommentti:
Yhden ryhmän muodostavat "keskustelevat" keskinäistenkehujen blogit vakio kommentaattoreineen. Niistä luen mm. Kirsti Ellilän blogia.

Auts. Että tämä blogi on "keskusteleva" sattuu tietenkin sydämeen, niin kuin tuo viittaus keskinäiskehuihinkin, koska ihminenhän haluaisi keskustella ihan oikeasti, eikä pelkästään lainausmerkeissä. Mutta siis myöntää täytyy, ettei tämä blogi ole enää aikoihin ollut mikään keskustelublogi. Vakiokommenttaattorini ovat uupuneet jo aikoja sitten, vaikka Veikko ei sitä ole vielä huomannutkaan. Kommenttaattorien uupuminen on kyllä täysin ymmärrettävää, minäkin olen vähentänyt kommentointini minimiin. Joskus olin hyvinkin ahkera siinä puuhassa koska ihmisten ajatukset tuntuivat niin kiinnostavilta. Mutta sitten minäkin väsähdin. Tai muistin taas, että ihmisiä voi tavata livenäkin. Se on vaikeaa ja rasittavaa, mutta omalla tavallaan antoisaa ja aion jatkaa sitä vastaisuudessakin.

Aloin kuitenkin miettiä miksi otan viittauksen keskinäisiin kehuihin moitteena, vaikka minähän en missään vaiheessa ole edellyttänyt, että blogiani kehuttaisiin. Mutta se on kyllä totta, että pyrin olemaan kohtelias kaikille jotka vaivautuvat kommentoimaan. Ehkä olen sisäistänyt sen nykyään vallitsevan käsityksen, että älykkäät ihmiset ovat loistavan vittumaisia tyyppejä jotka herättävät kunnioitusta olemalla ilkeitä tastapuolisesti kaikille ihmisille. Ja älykkyyttähän pidetään suuressa arvossa, eikä tietenkään syyttä. Jokainen haluaisi olla älykäs ja riipaisee ikävästi kun huomaa ettei pidetä oikein älykkäänä. Mutta ei voi mitään, täytyy vain yrittää kestää tyhmyytensä.