Eilen
ovelle koputteli kaksi taloyhtiön herraa ja heillä oli minulle ehdotus.
Taloyhtiömme täyttää sata vuotta. Tästä merkkipäivästä oli kyllä ollut
juttua joskus aikaisemminkin ja hallituksen puheenjohtaja oli kysynyt,
että voisinko tehdä jonkin pienen historiikin jos hän toimittaisi
minulle materiaalia. Minä lupauduin silloin koska ajattelin, että
tuollainen pikku historiikki varmaan vapauttaisi minut aika monista
pihatalkoista. No nyt heillä oli materiaali kasassa ja historiikki
pitäisi olla valmiina viikon päästä lauantaina, jolloin taloyhtiömme
järjestää pihajuhlat satavuotisjuhlansa kunniaksi. Että onko minulla
mahdollisesti kiire, vai saisinko kasattua pienen kirjasen taloyhtiön
vaiheista siihen mennessä? Sen ei tarvitsisi niin kauhean ihmeellinen
olla ja he olivat jo tehneet työtä puolestani, toisin sanoen
luettelivat minulle mitä kirjoja asuinalueestani Portsasta
on jo aikaisemmin kirjoitettu ja julkaistu. Eihän sitä nyt tarvitsisi
kuin lukaista opukset nopeasti taustatietojen saamiseksi, plärätä läpi
taloyhtiön pöytäkirjat, haastatella muutamaa vanhaa asukasta ja sitten
kirjoittaa jotain ei niin kauhean ihmeellistä ja vaativaa. Että tokihan
se minulta sujuisi.
Sattumoisin juhlat ovat samana lauantaina
kun meillä on lähiomaisen hautajaiset, joten ainakin pihajuhlat menevät
nyt minulta ohi ja niin menee tämä historiikkikin. Lupasin kyllä, että
mikäli he toimittavat pöytäkirjat minulle, katson mitä voin tehdä
joskus tulevaisuudessa, ehkä jopa tämän syksyn aikana. Olen juuri
toimittanut yhden antologian joka painettiin Kirja kerrallaan
kustantamossa ja taittotekniikka ym. on juuri nyt hyvässä muistissa.
Voisi olla ihan kiinnostavakin tuottaa vielä toinenkin opus ihan
harjoituksen vuoksi. Pieni kirja saattaisi kiinnostaa portsalaisia myös
taloyhtiön ulkopuolella.
Mutta siis jännää tässä on se,
että vaikka minulla on hautajaiset ja vaikka viikko on minusta
naurettava aika, eikä kukaan kai voi olettaa että omien töittensä
ohessa saisi viikossa aikaan yhtään mitään järkevää, niin minä tunnen
syyllisyyttä sen vuoksi että oli pakko kieltäytyä. Kummallista.
perjantai, 4. elokuu 2006